Kotimainen ruuantuotanto on kaikkien etu

30.7.2018 klo 12:30 Kolumnit Peter Östman

Julkisessa keskustelussa kuulee sanottavan, että maa­taloustuet ovat tarpeettomia. Asia ei ole kuitenkaan niin yksin­kertainen.

Olemme vuosien saatossa tottuneet sujuvaan ruuantuotantoon, mutta sen eteen on vuosikymmenten saatossa tietoisesti panostettu. Puhdas ruoka ja katkeamaton ruokaketju eivät ole itsestäänselvyys.

Maatalouden tuotantokustannukset ovat Suomessa selvästi suuremmat kuin markkinoilta saadut tuotot. Puheilla kansallisten tukien leikkaamisesta, samaan aikaan kun joudutaan varautumaan EU-tukitasojen alentumiseen seuraavalla kehyskaudella, saadaan tehokkaasti romutettua tulevaisuuden uskoa maa­talousyrittämiseen.

Jos sääolot jatkuvat näin poikkeuksellisina, kotimaisen maatalouden ahdinko syvenee ilman maataloustukien leikkauksiakin. Kun mittariksi otetaan tuotantomäärät, olemme tällä hetkellä keskimäärin omavaraisia.

Kun katsoo koko tuotantoprosessia, tilanne on epäsuotuisampi. Tuotantomme nojaa esimerkiksi tuontirehuun sekä ulkopuolelta tuotuun sähköön ja polttoaineisiin. Tätä vasten omavaraisuutta ja siten huoltovarmuutta ei voi pitää itsestään selvänä.

Meidän on tehtävä tietoinen valinta. Joko panostamme omaan ruuantuotantoomme tai olemme muiden armoilla.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan dramaattisesti maatalouden oloihin, mikäli nykyinen trendi on jatkuakseen. Väestön ennustetaan kasvavan, ja samanaikaisesti viljelyolot heikentyvät kuivuuden myötä.

Tällä on suora korrelaatio meidän ruuan saantiimme. Nykytilaan ei saa tyytyä, vaan omavaraisuutta tulee kasvattaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Nykyteknologia voi avittaa esimerkiksi mahdollistamalla tehokkaamman veden käytön. Satsaamalla energian oma­varaisuuteen voimme parhaimmillaan olla torjumassa myös ilmastonmuutosta. Lisäksi kotimainen ruoka on ekologisesti kestävä vaihtoehto.

EU-komission laskelmien mukaan suomalainen maan­viljelijä joutuu käyttämään 1,32 euroa rahaa jokaista markkinoilta tienaamaansa euroa kohti. EU-maiden keskiarvo on 91 senttiä. Pohjois-Euroopan maista halvimmalla ruokaa tuotetaan Puolassa, jossa markkinoilta saa euron 89 sentillä.

EU:n maataloustukiin on esitetty mittavia leikkauksia. Ei ole oikein, että ne tapahtuvat suomalaisten ruuan­tuotannon kustannuksella.

On elintärkeää pitää kiinni omavaraisuudesta ja siitä, että viljelijät pärjäävät ja ansaitsevat elantonsa – etenkin tilanteessa, jossa poikkeukselliset säät ja pakotteet ovat koetelleet jo kyllin.

Huoltovarmuutemme taso on kriittinen, jos kriisi yllättäisi meidät kulman takaa. Tavoitteena tulee olla, että Suomessa pellot säilyvät viljeltyinä ja alkutuottajat myös saavat työstään ansaitsemansa palkan.

Mikäli näin ei ole, yhä useampi maatalousyrittäjä luopuu, eivätkä uudet sukupolvet ole valmiita jatkamaan perhetilojen toimintaa.

Lakkautettuja tiloja ja alas ajettua elintarviketuotantoa ei hetkessä nosteta jaloilleen. On varottava tuudittautumasta sen varaan, että saamme hankittua kohtuuhintaisia elintarvikkeita ulkomailta kaikissa tilanteissa.

Puhdas ruoka ja katkeamaton ruokaketju eivät ole itsestään selvyys. Siksi Suomen huoltovarmuudesta on pidettävä huolta.

Kirjoittaja Peter Östman on luotolainen kansanedustaja ja eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.

Ylös