Hallituksen tuore lakiesitys heikentäisi lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevien sosiaaliturvaa. Komennuksella olevia jouduttaisiin turhaan kutsumaan Suomeen, jotta työntekijät säilyisivät Suomen sosiaaliturvan piirissä.

Kristillisdemokraattien mukaan esitys vaikeuttaa tarpeettomasti työtä kehitysmaissa. KD jättää aiheesta rinnakkaislakialoitteen, jolla virheet paikataan.

Hallitus ehdottaa säädettäväksi uutta lakia asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa. Sen mukaan ulkomaille lähettettyjen lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöiden rinnastaminen Suomessa asuviin henkilöihin lyhenisi viiteen vuoteen.

Tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöiden osalta enimmäisaikarajaa.

– Lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijät joutuisivat tulemaan kotimaahan viiden vuoden jälkeen vähintään puolen vuoden ajaksi, jotta oikeus Suomen sosiaaliturvaan säilyisi

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä ei hyväksy lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevien sosiaaliturvan heikentämistä.

Kehityspoliittisen toimikunnan jäsen, kansanedustaja Antero Laukkasen mukaan hallituksen esitys on huonoa normienpurkua. Esityksen mukaisen määräajan asettaminen lisäisi määräaikaisia työsuhteita ja haittaisi rekrytointia.

– Kehitysyhteistyössä monien eri järjestöjen ja seurakuntien palveluksessa olevat joutuisivat oravanpyörään, jossa viiden vuoden jälkeen on pakko palata Suomeen, vaikka työt kohdemaassa olisivat kesken.

Lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön ulkomaankomennukset kestävät yleensä pitkään, koska työtehtävät vaativat hyvää paikallisen kielen ja kulttuurin tuntemusta.

Vastapainoksi Kristillisdemokraatit esittää omassa lakialoitteessaan, että lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä tekevät henkilöt rinnastetaan jatkossakin asumisperusteisen sosiaaliturvan määräytymisessä Suomessa asuviin henkilöihin.

Rinnakkaislakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittanut Sari Essayah arvioi, että hallituksen eduskuntaan tuoma esitys heikentää tarpeettomasti lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöiden asemaa ja vaikeuttaa elämän järjestämistä kehitysmaissa. Samalla se vaikeuttaisi myös lähetys- ja kehitysyhteistyötä.

– Lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijät joutuisivat tulemaan kotimaahan viiden vuoden jälkeen vähintään puolen vuoden ajaksi, jotta oikeus Suomen sosiaaliturvaan säilyisi, Essayah kertoo lain käytännön vaikutuksista.

Hän muistuttaa, että usein tuon ajan nämä työntekijät joutuisivat olemaan pätkätöissä tai jopa Suomen sosiaaliturvan varassa.

–  Osa lähetettyjen työntekijöiden tilanteista on hoidettu kahdenvälisillä sosiaaliturvasopimuksilla, mutta etenkin Afrikassa ja Aasiassa on paljon maita, joissa tällä hetkellä Suomella on kehitysaputyöntekijöitä, mutta kahdenvälisiä sopimuksia ei ole olemassa, Essayah korostaa.

Yli viisi vuotta ulkomailla työskenteleviä henkilöitä on arviolta 1 800. Vuonna 2018 vanhemman mukana yli viisi vuotta ulkomailla olevia lapsia, jotka kuuluvat suomen sosiaaliturvaan on 100. Mikäli hallituksen esitys toteutuu, näiden perheiden lapsilisiä leikattaisiin 400 000 eurolla vuodessa.

– Jos lähettiperheelle syntyy lapsi työalueen sairaalassa, hänelle ei voida hakea Kelasta mitään kustannuksia. Vakuutuskaan ei korvaa, koska raskaus ei ole sairaus, Essayah kertoo lain epäkohdista.

Suurimman osan kuluista korvaa komennusmatkavakuutus, mutta vakuutuksen ehtona on henkilön kuuluminen Suomen sosiaaliturvan piiriin. Vakuutusmaksut ilman Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa nousisivat merkittävästi.