Ari Piippo sai uuden elämän – asunnottomasta alkoholistista toisten auttajaksi

17.10.2019 klo 10:23 Uutiset Merja Eräpolku

Viina vei Ari Piipon työn, rahat, perheen ja kodin. Hän eli asunnottomana ja nukkui jopa roskalaatikossa. Hän ei päässyt kuiville omin voimin.
Asunnottomien tilanteesta muistutetaan tänään 17. lokakuuta, kun Asunnottomien yö -tapahtumia järjestetään ympäri Suomea.

– Kun sisusta on täynnä ”pakkasnestettä” ja kääriytyy lehtiin, niin roskalaatikossakin jotenkin pärjää. Alkoholi turruttaa, hukuttaa kurjuutta. Roskikseen ei sentään tuule eikä sada, ja käppyrässä mahtuu kyllä olemaan, mutta kankeana sieltä saa nousta, Ari Piippo kuvailee.

– 28 vuotta sitten sain uuden elämän. Sain myös kodin, työpaikan, yhteyden poikaani ja rakkaan Elisa-vaimon, jonka kanssa olen ollut naimisissa jo 27 vuotta. Nyt olen vaari pojanpojilleni ja vaimoni lapsenlapsille, kertoo Ari Piippo.

Viime kesänä Ari Piippo toimi vaarina myös Vivamon Lastenkylän verstaalla ja näyttelee Raamattukylän näytelmissä. Hän on toiminut monia vuosia Lohjalla päihderiippuvaisten tukihenkilönä ja muutoin vapaaehtoisena seurakunnassa.

Aktiivinen varhaiseläkeläinen on myös seurakunnan luottamushenkilö, Kristillisdemokraattien Lohjan seudun osaston aktiivi ja Käräjäoikeuden lautamies.

– Tärkeimpänä työnä pidän päihdeongelmaisten auttamista parempaan elämään. Minusta tuli vapaaehtoinen oikeastaan siitä syystä, kun sain itse aikoinaan apua.

Piippo on nähnyt, miten monesti yhteiskunta järjestää asunnottomalle ongelmaiselle asunnon, mutta se ei riitä.

– Pelkkä kämppä ei riitä, sen helposti menettää. Tarvitaan laaja tukiverkosto, josta saa apua pidemmälle ja tukityöllistämistä. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset ajautuvat kadulle, jos hoitolaitoksia lopetetaan, kun kaupungit ja kunnat eivät anna enää maksusitoumuksia, Ari Piippo toteaa.

– Pitäisi katsoa hädässä olevaa ihmistä, eikä vain rahasummaa. Kuitenkin ongelmaisen elämä tulee aina yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin se, jos hän pääsee kiinni työelämään.

– Liian monet nuoret putoavat kadulle jo teineinä. Tarvitaan virikkeitä, opiskelupaikkoja ja ennen kaikkea motivaatiota. Miten motivaatiota saisi nostettua, onkin sitten jo vaikeampi kysymys, Piippo pohtii.

Minusta tuli vapaaehtoinen oikeastaan siitä syystä, kun sain itse aikoinaan apua. – Ari Piippo

Hän muistuttaa, että monet normaalia elämää elävät eivät ymmärrä, mitä asunnottomuus oikeasti on.

Vähän yli 30-vuotiaana Ari Piippo oli koditon täyspäiväinen juoppo. Hän asui kadulla, rappukäytävissä, roskalaatikoissa ja Kilon metsässä juoppoporukoiden kanssa.

– Aluksi teinivuosien päihdekokeilut rajoittuivat viikonloppuihin, mutta vähitellen alkoholin ote elämästäni tiivistyi. Sain ammattikoulun ja armeijan käytyä, mutta menetin työpaikan toisensa jälkeen alkoholinkäyttöni takia.

– Lopulta alkoholi ei enää häirinnyt työtäni, vaan työnteko häiritsi juomistani. Muutin erään naisen luokse asumaan ja saimme pojan. Tämäkään ei saanut minua raitistumaan. Menetin avovaimoni ja poikani ja minusta tuli asunnoton, Piippo kertoo.

– Elämä oli rankkaa. Välillä jouduin hoitoon ja kerran heräsin letkuissa sairaalassa. Jouduin myös vähäksi aikaa vankilaan. Se pysäytti ja mietin, että tähänkö tämä elämä menee. Minulla oli sisäinen halu päästä päihteistä irti, mutta omat voimani eivät siihen riittäneet.

Piipolla oli lapsuudesta asti ollut tieto, että Jumala on olemassa. Ryyppyvuosina hän soitti toisinaan tutulle pastorille, joskus kävin pullakirkossa ja Perjantai Kristukselle -illoissa.

– Helmikuisena perjantaiaamuna vuonna 1991, kun olin elänyt asunnottomana noin kolme vuotta, heräsin ryyppykaverin mökin lattialta. Minulla oli ihmeen hyvä olo ja Jumala tuli vahvasti mieleeni. Lähdin kävelemään ja siinä kävellessäni päätin, että jos tänään Perjantai Kristukselle -ihmiset tulevat kutsumaan illan tilaisuuteen, lähden heidän mukaansa.

He tulivat. Samana iltana Ari Piippo polvistui alttarille.
– Tunsin suurta helpotusta, rauhaa ja varmuutta siitä, että nyt olen oikealla tiellä. Annoin elämäni Jeesukselle ja hänen johdatukseensa. Viina ja muut päihteet jäivät heti. Olin vapaa.

– Pääsin kristilliseen kuntoutuskeskukseen, jossa aloin eheytyä, kasvoin uskossa ja sain uusia ystäviä.