Vierailin Saksan Kristillisdemokraattien CDU:n valtavassa päämajassa Berliinissä vain muutama päivä sen jälkeen, kun CDU:n johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer oli ilmoittanut erostaan.  Tunnelma oli odottava.

Skandaali alkoi Thüringenin osavaltiovaaleista, joiden jälkeen CDU äänesti yhdessä oikeistopopulistisen AfD:n kanssa osavaltion johtoon liberaalipuolueen ehdokkaan. CDU:n linjauksen mukaan puolue ei saisi olla tekemisissä oikeistopopulistisen AfD:n kanssa eikä ex-DDR-vasemmistopuolue Linken kanssa. Kun nämä molemmat ääripuolueet nousevat idässä, enemmistöä on vaikea saada kasaan millään koalitiolla.

Merkelin puolue on siirtynyt sisällöllisesti liian keskelle niin siirtolaiskriisissä kuin ilmastokysymyksissäkin. AKK:n tiukempi maahanmuuttolinja ei ole saanut näkyvyyttä Merkelin johtaessa edelleen kanslerinvirastoa. Lännessä CDU on hankalassa välikädessä Vihreiden suuntaan.

Kun CDU:n puoluesihteeri nousee autostaan Saksissa Itä-Saksan alueella aina tulee vastaan puolueen jäsen, joka uhkaa erota puolueesta liian ilmastovouhotuksen vuoksi. Mutta kun puoluesihteeri pysähtyy Reininmaalla Länsi-Saksassa, vastaan tulee puolueen jäsen, joka uhkaa erota jos maahanmuuttolinja kiristyy yhtään nykyisestä.

CDU:n laidat vuotavat, eikä paremmin mene SPD:llä joka on kuihtunut vain reilun kymmenen prosentin puolueeksi. CDU:n pelastajaksi odotetaan Friedrich Merziä, joka ruuvaisi politiikkaansa Itävallan Sebastian Kurzin tapaan oikealle ja konservatiivisemmaksi.

Mitä tästä on opittavaa Suomessa? Aika on muuttunut. Sosiaalinen media on osaltaan luonut muutoksen. Näin jopa Saksassa, jonka vakauteen on voinut luottaa. Jos jää keskelle odottelemaan, jää ääripäiden jyräämäksi. Vuoto on pysäytettävä jollain laidalla, ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Kirjoittaja Asmo Maanselkä on Kristillisdemokraattien puoluesihteeri.