Kaksi vuotta siviilielämää huippu-urheilu-uran jälkeen. Onko pikaluistelija Mika Poutala hellittänyt ja laiskottelee vain? No, ei sinne päinkään.

– Ei se ollut ihan älyttömän iso muutos, Mika Poutala torppaa ajatuksen siviiliin pääsemisestä kilpauransa jälkeen.

– Tänäänkin olin klo 6.30 jo treenaamassa. Pyrin edelleen pitämään tosi tarkkaan huolta unirytmistäni ja syömään hyvin. Treenaan välillä jopa aiemmin aamulla kuin mitä tein harjoituskaudella.

Poutala toteaa, että ulkopuolisesta voi näyttää, että huippu-urheilijan elämä on täysin rajoitettua.

– Kun tottuu tekemään paljon duunia, sitä haluaa jatkaa ja pysyä hyväkuntoisena.

Aiemmin perhe näki isää kuitenkin paljon harvemmin. Ulkomaanmatkoja oli kilpauralla niin paljon, että vuodessa tuli pitkälti yli 100 vuorokautta matkapäiviä. Vasta urheilu-uran loppupuolella koko perhe sai viettää Mikan mukana Kanadassa syksyn harjoitusjaksoja.

– Isoin syy oli talous. Emme voineet aiemmin koko perhe matkustaa yhdessä – ei pikaluistelussa sellaisia rahoja jäänyt säästöön.

Lasten syntymän jälkeen Mikan Sanni-vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia, ja antoi miehelle mahdollisuuden keskittyä intensiivisesti uraansa.

– Nyt lapset ovat tottuneet siihen, että olen koko ajan kotona.

– Heitin äskettäin (ennen koronaeristystä) pojille, että jospa lähden ulkomaille seminaariin. Siitä tuli melkein itku, Poutala kertoo.

Hän on toiminut nyt kahden vuoden ajan täysipäiväisenä yrittäjänä. Toimiala on vaihteleva, päätoimeentulo muodostuu siitä, että hän käy puhumassa yrityksissä ja tapahtumissa. Puhetilaisuuksia on noin 100 vuodessa. Niistä puolet on pääkaupunkiseudulla. Jos ajomatka olisi yli kaksi tuntia, menee Poutala junalla tai lentäen.

Lisäksi hänen yrityksensä harjoittaa video- ja valokuvaustoimintaa. Hän tekee vaikuttajayhteistyötä yritysten kautta. Nyt koronakeväänä työt ovat toki muuttuneet kotitoimistolla tehtäviin hommiin.

Poutala on myös juontanut podcastia Olympiakomitealla.

Suuri yleisö näki hänet viimeksi viime syksyn Tanssii tähtien kanssa -kisassa MTV3:lla sekä tämän vuoden puolella Stadi vs. Lande -visailun jaksossa, jossa kisaajat olivat julkkiksia.

– Selviytyjiinkin pyydettiin mutten siihen lähtenyt. Aika tarkkaan valikoin. Haluan pitää mielessä, miten kukin keikka sopii itselle. Minkälainen mielikuva syntyy, Poutala pohtii.

Itkin isänikävää pitkään.

Poutala pohtii elämänsä tärkeimpiä pysähdyksiä.

– Ensimmäinen oli isän menettäminen jo seitsemänvuotiaana. Se on iso asia. Itkin isänikävää pitkään.

Toinen merkittävä käännepiste oli 2007, kun urheilija oli käynyt jo yhdet olympialaiset.

– Treenasin täysillä mutta elin aivan miten sattuu.

Tähän kohtaan täytyy huomauttaa, että Poutalan kohdalla ”miten sattuu” tarkoittaa huoletonta suhtautumista syömiseen ja nukkumiseen. Alkoholiin, kahviin ja tupakkaan kun mies ei ole koskenut. Mutta niihin palataan myöhemmin.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Kun mies tuli 2007 elämänsä tärkeään käännepisteeseen, alkoi uusi ajanjakso.

– Opin kiinnittämään huomioni ruokailuun ja ravinnon merkitykseen sekä unen riittävään määrään.

– Ajattelen, että ilman sitä käännöstä minusta ei ikinä olisi tullut huippu-urheilijaa. Olin junnannut jo niin pitkään paikallani, oli kyllästynyt.

Meni kolme vuotta ja Poutala oli pikaluistelijana maailman huipulla.

Sitten tuli Vancouverin talviolympialaisten huikea menestysmahdollisuus. Ja jättimäinen pettymys. Poutala johti 500 metrin kisaa ensimmäisen luistelun jälkeen, mutta sijoittui lopulta viidenneksi.

Pettymys oli niin karvas, ettei Poutala pystynyt käsittelemään sitä vuosiin.

– Ajattelen nyt, että se oli minulle iso oppi. Tärkein opetus oli se, että identiteettini oli päässyt karkaamaan väärille suunnille. Pettymyksen käsittely oli minulle niin vaikeaa, lähes mahdotonta, koska olin rakentanut urheilijan minäkuvani voittamiselle, Poutala selostaa nyt, vuosikymmen myöhemmin.

Yllättäen Poutala joutui kokemaan saman tilanteen toistamiseen. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän sijoittui neljänneksi, ja pronssimitali karkasi vain kolmen sadasosasekunnin päähän. Urheilija itse, lähipiiri  ja Poutalaa kannustanut Suomen penkkiurheilukansa pettyivät katkerasti.

– Mutta loppujen lopuksi siinä kohtaa identiteettini ei horjahtanut pettymyksestä. Olin kasvanut henkisesti tosi paljon, Poutala kuvailee.

– Olisi sitä henkistä kasvua toki voinut tapahtua jo paljon aiemminkin, hän naurahtaa.

Hän väittää, että saavutettu olympiamitali ei olisi kasvattanut häntä ihmisenä läheskään samalla tavoin kuin täpärä jääminen sen ulkopuolelle.

Poutala puhui pettymyksestä ja yllätyksestä kannustuspuheen 21. helmikuuta 2018 – siis varsin pian Pyeongchangin olympialaisten neljännen sijan jälkeen. Tätä videota on katsottu Youtubessa jo lähes 90 000 kertaa. Voit katsoa puheen täältä

Kun urheilu-ura sitten keväällä 2018 päättyi, oli Poutalalla plakkarissaan uskomattoman hieno tarina: Kuinka selvitä pettymyksestä, kuinka hyväksyä itsensä vaikka voittoa ei tulisikaan, kuinka nähdä itsensä tärkeänä ja rakastettuna, sekä menestyksen että tappion hetkellä. Tästä asiasta hän on kiertänyt puhumassa jo kahden vuoden ajan.

Uskovana kristittynä Poutala uskoo myös johdatukseen.

– Voisi ajatella, että elämän sattumusten myötä minusta on muovautunut tai rakentunut tällainen kuin olen. Mutta itse uskon sattumusten sijaan johdatukseen. Tärkeämpi asia loppuelämäni kannalta ovat nuo mitalin häviämiset – paljon tärkeämpi kuin se, että olisin voittanut olympiamitalin, hän summaa.

Poutala lukee kirjoja paljon.

– Tosi paljon, hän lisää.

– Se on tärkein itsensä kehittämisen ja ajassa pysymisen keino. Haastan omaa ajatteluani ainakin 50 kirjan verran vuosittain.

Viime syksynä ilmestynyt elämäkertakirta paljasti, että Poutalaa on saatettu pitää myös hankalana tyyppinä.

– Se varmasti johtuu siitä, että olen ollut kova kyseenalaistamaan esimerkiksi valmentajien ohjeita. Se on tehnyt minusta vaikean henkilön.

Hän ei itse ole räjähtävä tai raivoava tyyppi.

– Tunteenpurkaukset tapahtuvat muissa minun avittaminani. Olen tykännyt olla huomion keskipiste, pelle ja hauskuttaja, sekä itseni että muiden kustannuksella. Ärsytin siinä muita, sillä joskus se oli hauskaa, joskus meni muiden mielestä liian pitkälle.

– Olenhan minä mustavalkoinen, ehkä joidenkin mielestä hyvinkin mustavalkoinen, eivätkä he ole nähneet pehmentymistäni, Poutala pohtii.

Onko hänestä tullut urheilu-uran jälkeisenä aktiivikuntoilijana terveysfasisti?

Herätys voi olla kuuden aikaan ja hetken kuluttua Poutala on jo punttisalilla. Hän treenaa crossfitiä eli rankkaa mutta tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia kehittävää kuntoilumuotoa. Siihen kuuluu lihasvoima-, kestävyys-, notkeus- ja nopeusharjoitteita.

– En kai sentään mikään terveysfasisti ole. Minulla vain on paljon periaatepäätöksiä. Haluan pysyä hyvässä kunnossa, eivätkä tupakka, alkoholi tai kahvi kuulu elämääni.

Suurin osa luulee, etten käytä alkoholia siksi, että olen uskovainen.

– Suurin osa luulee, etten käytä alkoholia siksi, että olen uskovainen. Mutta eivät alkoholi ja kahvi ole sellaisia asioita, joita pitäisin huonona, jos niitä kohtuudella käyttää.

– Humalahakuisuus ei ole ok, mutta nollatoleranssi ei liity uskovaisuuteen mitenkään.

– Kahvi ja alkoholi eivät vain ole kuuluneet minulle. Isänikään ei koskaan käyttänyt alkoholia.

Poutala kertoo nähneensä urheilijapiireissä riittävästi juhlimista.

– Ei kiitos alkoholia minulle! Menin silti välillä baariin kisojen jälkeen pitämään kavereiden kanssa hauskaa, eikä minua koskaan yritetty pakottaa juomaan alkoholia.

– Kahvista on tullut jo pieni pakkomielle. Kun en ole sitä tähän ikään mennessä maistanut, miksi nytkään, hän hymähtää.

Poutala kertoo, ettei hän ole koskaan lähtenyt muita ojentamaan ja ohjeistamaan käyttäytymisen suhteen.

– Sama se on uskonasioidenkin kanssa. En ota asioita puheeksi, mutta sitten joku kysyy mun uskosta, vaikken ole itse aloittanut keskustelua. Minulta kysellään paljon uskostani, hän kertoo.

Perheessä on kaksi poikaa ja rytmistä kilpavoimistelua aikanaan treenannut ja lajissa kilpaillut vaimo Sanni Poutala. Pojat harrastavat jo monta lajia, ja ”kymmentä eri lajia” on isän mukaan kokeiltu.

– Molemmat pelaavat jalkapalloa ja pikaluistelevat, muta nuoremmalla lajeissa on myös laskettelu.

Poutala ei pidä sanasta ”lahjakas”, jos sillä tarkoitetaan olisiko joku sopiva huippu-urheilijaksi. – Laji kuin laji vaatii harrastajalta ihan mielettömästi aikaa ja intoa kehittyä.

Poutala ei pidä sanasta ”lahjakas”, jos sillä tarkoitetaansitä, olisiko joku sopiva huippu-urheilijaksi.

– Laji kuin laji vaatii harrastajalta ihan mielettömästi aikaa ja intoa kehittyä ja jotta menestystä tulisi.

– En itseänikään näe kauhean lahjakkaana. Tärkeämpää on se, että tein niin valtavasti töitä.

Pojat kuulemma ovat taitavia.

– Heille on annettu niin paljon mahdollisuuksia harrastaa. Katsotaan, riittääkö intoa kovaan harjoitteluun myöhemmin.

 

”Elämän vastuunkantamista pitäisi opettaa nuoresta pitäen”

Mika Poutala, 36, käy kouluttamassa yrityksissä. Nyt koronakriisin aikana hän tekee töitä omalla kotistudiollaan.

– Koulutusreissuilla näen toki hyvin kirjavasti erilaisia ihmisiä, mutta monet heistä ovat pärjääjiä.

Poutala on huomannut, että jos ihminen ei ole saanut tarpeeksi rakkautta, hän ei koe olevansa myöskään tärkeä. Elämä ei ole merkityksellistä.

– Ajattelemme ehkä liikaa itseämme, emmekä lähimmäistämme. Meidän pitäisi opettaa elämän vastuunkantamista jo nuoresta pitäen. Liian moni heittäytyy yhteiskunnan tuen varaan.

– Jopa menestyneissä ihmisissä on niitä, jotka eivät kanna vastuuta omasta elämästään tai teoistaan. Silloin ei todellakaan saa kaikkea potentiaalia irti itsestään.

Poutala on kohdannut puhujakeikoillaan väsyneitä ja uupuneita. Monelta puuttuu hänen mielestään ”ydinidentiteetti” ja niin he yrittävät tekemisillään ja saavutuksillaan tavoitella hyväksymistä.

– Yleensä se johtuu epävarmuudesta. Joku yrittäjä on niin rakastunut työhönsä, että saa elämänsä merkityksen pelkästään sieltä. Oma hyvinvointi kärsii.

– Haluaisin olla auttamassa heitä pois tästä oravanpyörästä.

Poutalan yksi pääviesti on, että ihminen on riittävä juuri sellaisena kuin on.

– Kylmät talousihmiset liikuttuvat kyyneliin, kun heille sanoo, että olet tärkeä, olet rakastettu. Nähdyksi tulemisen kokemusta kaivataan niin paljon – joskus jopa sieltä lavalta sanominen on tärkeää.

Kylmät talousihmiset liikuttuvat kyyneliin, kun heille sanoo, että olet tärkeä, olet rakastettu. Nähdyksi tulemisen kokemusta kaivataan niin paljon – joskus jopa sieltä lavalta sanominen on tärkeää.

Poutala haluaisi olla tekemässä myös hengellistä työtä.

– Vaikkei tämä työ ole suoranaisesti sellaista, niin kuitenkin saan olla koskettamassa ihmistä – se on itselleni tosi merkityksellistä.

Hänelle isoin haave on saada olla Jumalan käytössä. Ihmisten auttaminen on kutsumus.

– Se unelma on jo toteutunut. Koen, että tämänkin työn kautta voin olla oikealla paikallani.

– Jos pystyn auttamaan ihmisiä tavoittamaan unelmiaan, olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä.

 

Elämäkertakirja vuonna 2019

Mika Poutala – muutaman sadasosan tähden julkaistiin viime syksynä. Elämäkerran on kirjoittanut Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Petri Lahti ja sen on kustantanut Minerva.

 

Mika Poutala – pikaluistelu-ura pähkinänkuoressa

Syntynyt Helsingissä 20. kesäkuuta 1983. Naimisissa, 5- ja 8-vuotiaat pojat. Asuu Espoossa.

Torinon olympialaisissa 2006 Mika Poutala oli 500 metrillä 22. ja 26. 1 000 metrillä. Vancouverin olympialaisissa 2010 hän johti 500 metrin kilpailua ensimmäisen luistelun jälkeen sijoittuen lopulta viidenneksi. 1 000 metrillä Poutala oli kahdeksas. Sotšin olympialaisissa 2014 hän oli 500 metrillä 29:s. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 sijoitus 500 metrillä oli neljäs, olympiamitalin jäädessä kolmen sadasosan päähän. 1 000 metrillä hän oli kuudestoista.

Matkakohtaisissa MM-kilpailuissa Poutala sijoittui 500 metrillä neljänneksi Richmondissa 2009, Inzelissä 2011 ja Kolomnassa 2016, seitsemänneksi Naganossa 2008 ja Heerenveenissä 2012 sekä kymmenenneksi Salt Lake Cityssä 2007. 1 000 metrillä hän on ollut yhdeksäs (2008) ja kymmenes (2009, 2016). Sprinttereiden MM-kilpailuissa Poutala oli neljäs Calgaryssa 2012, viides Calgaryssa 2017 ja Changchunissa 2018, kuudes Heerenveenissä 2008, Moskovassa 2009 Ohihirossa 2010 ja Soulissa 2016, seitsemäs Salt Lake Cityssä 2013 ja Astanassa 2015 sekä 15. Hamarissa 2007.

Poutala voitti hopeaa vuoden 2018 EM-kilpailuissa Kolomnassa 500 metrillä ajalla 34,85. Myös joukkuesprintissä Poutala ylsi Pekka Koskelan ja Harri Levon kanssa hopealle. 1 000 metrillä hän sijoittui viidenneksi.