– Tässä tilanteessa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivet korostuvat: vahva, uskottava oma puolustus ja laaja kansainvälinen yhteistyö, joka sisältää niin rauhankumppanuuden Naton kanssa kuin kahdenväliset sopimukset, Essayah sanoo.

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoron ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta pitänyt kansanedustaja Sari Essayah pitää Venäjän toimia Ukrainaa kohtaan täysin tuomittavina.

– Kyseessä on räikeä itsenäisen valtion suvereniteetin ja kansainvälisen oikeuden loukkaus. Näin Venäjä on vakavasti horjuttanut paitsi Euroopan turvallisuusrakenteita niin myös haastanut sääntöpohjaisen järjestelmän globaalisti, Essayah korostaa.

Laajan kansainvälisen yhteisön viestin on oltava, että Venäjän toimille ei ole ymmärrystä.

Hänen mukaansa laajan kansainvälisen yhteisön viestin on oltava, että Venäjän toimille ei ole ymmärrystä.

– Autoritääristen maiden johtajien prioriteettilistalla ihmiskunnan yhteiset haasteet, kuten köyhyyden vähentäminen ja ympäristökysymykset tai yksilön vapaudet eivät ole korkealla. Heitä puhuttelee lähinnä vain kova taloudellinen ja sotilaallinen valta, Essayah muistuttaa.

Tämän takia tilanne vaatii yhtenäisyyttä kaikilta sääntöpohjaisen järjestelmän puolustajilta, Euroopalta ja myös suomalaisilta.

– Pakotteissaan EU:n on oltava vahva ja yhtenäinen, mutta talouden ja energian osalta se ei riitä, jos samaan rintamaan ei saada globaalisti suurimpia toimijoita. Lisäksi on syytä varautua siihen, että pakotteilla on taloudellisia seurauksia, jotka heijastuvat myös Suomeen.

Kriisi on Essayahin mielestä muistutus siitä, että Euroopan maiden on vahvistettava omaa strategista autonomiaansa.

– Emme voi olla näin riippuvaisia ulkopuolelta tulevasta energiasta, ratkaisevan tärkeistä teollisuuden ja digitalouden komponenteista, ruuasta puhumattakaan.

– EU:ssa ei voida tehdä enää osaoptimoivaa energia-, ilmasto- ja maatalouspolitiikkaa, jossa unohdetaan suhteuttaminen alueen sosiaalisten, kauppapoliittisten ja turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden kanssa.

Suomen on hänen mukaansa syytä olla se unilukkari, joka toistuvasti korostaa, että Euroopan maiden on pidettävä parempi huoli huoltovarmuudestaan ja yhteiskunnan eri sektorien kriisivalmiutta on testattava jo ennen kriisiä. Ja ennen muuta Suomen on itse päätöksissään toimittava tämän viisauden mukaan.

Essayah muistuttaa niin ikään, että Ukrainaan kohdistuneet kyberhyökkäykset ja informaatiosodankäynti muistuttavat, että ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden raja on aikoja sitten menettänyt merkityksensä.

– EU:n kyberturvallisuuskeskus sijaitsee Suomessa. Suomen tuki Ukrainalle voisi olla esimerkiksi EU:n nopean toiminnan kyberturvallisuusryhmän työn tukemista. Näin autettaisiin siviiliyhteiskunnan kriittisen infran kuten tieto-, mobiili- ja sähköverkkojen pystyssä pysymistä kriisin keskellä.

Euroopan yhteinen turvallisuus vaatii uutta ajattelua ja varustautumista

Essayah’n muistuttaa, että nykyisessä jännitteisessä tilanteessa on viestittävä selkeästi: Olemme valmiita puolustamaan jokaisen maan suvereniteettia.

– EU:ssa tulee nostaa esiin eri maiden panostukset puolustukseen ja vaatia, että jokainen maa riippumatta turvallisuuspoliittisesta ratkaisustaan huolehtii puolustusbudjettinsa riittävästä tasosta.

Essayah korostaa, että Suomi tekee itse omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätöksensä. Suomella pitää olla aito mahdollisuus ja valmius hakea Nato-jäsenyyttä, jos siihen päädytään.

– On tärkeää pystyä käymään keskustelua ja tarvittaessa tekemään päätöksiä ilman ulkovaltojen sekaantumista päätöksentekoon.

Tässä tilanteessa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivet korostuvat: vahva, uskottava oma puolustus ja laaja kansainvälinen yhteistyö, joka sisältää niin rauhankumppanuuden Naton kanssa kuin kahdenväliset sopimukset sekä arvopohjainen ulkopolitiikka.

Suomi nähdään ulkopolitiikan sillanrakentajana ja neuvottelijana. Tätä roolia on Essayahin mukaan kannettava vastuullisesti seisoen suoraselkäisesti vapauden ja demokratian puolella.

– Tässä tilanteessa pitää puolustaa Ukrainan itsenäisyyttä ja tarjota tukea. Ulkopolitiikkamme ei saa menettää moraalista selkärankaansa. Työtä paremman maailman rakentamiseksi on jatkettava olosuhteissa, missä läheskään kaikki eivät valitettavasti jaa samaa tavoitetta.