Vanhustyö on saatava entistä veto- ja pitovoimaisemmaksi, kirjoittaa hoivakodin johtaja Emmi Flyktig blogissaan. Hoitotyö on raskasta ja alipalkattua, mutta myös antoisaa ja monipuolista. Asenteitten on muututtava.

Vanhustyötä ei pidetä houkuttelevana. Se vuoksi meiltä pahimmillaan loppuvat hoitajat vanhusten kanssa tehtävästä työstä niin kotihoidosta kuin tehostetusta palveluasumisesta. Yhä useampi hoitaja on harkinnut ja harkitsee alan vaihtoa eikä uusia tulijoita riitä siten kuin ennen.

Hoitajien omakin asenne ratkaisee: miten me puhumme omasta työstämme ja miten arvostettavana sitä pidämme. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten houkuttelevana työ koetaan opiskelijoiden ja alalle hakeutuvien silmissä.

Kuntapuolella ovat nyt työehtosopimusneuvottelut sekä ylityö- ja vuoronvaihtokielto. Kun näistä on päästy sopimukseen, on yksityisen sektorin vuoro, joten en voi olla ottamatta kantaa hoitotyön veto- ja pitovoimaan.

Vanhustyöhön, kuten koko hoitoalaan, liittyy paljon ristiriitaisuuksia ja ongelmia. Hoitajien palkkauksesta on puhuttu paljon – kutsumus ei elätä. Mutta pelkkä raha ei tätä ongelmaa ratkaise. Totta kai olen sitä mieltä, että hoitajat tekevät arvokasta työtä ja ovat työn vaativuuteen nähden ehdottomasti alipalkattu ammattiryhmä. Äärimmilleeen vietynä hoitajat vastaavat toisten ihmisten hengestä ja saavat saman palkan kuin kassamyyjä. Palkkaus tuleekin saada ehdottomasti kuntoon, jotta meillä on hoitajia jatkossakin.

Äärimmilleeen vietynä hoitajat vastaavat toisten ihmisten hengestä ja saavat saman palkan kuin kassamyyjä.

Mutta niin korkeaa palkkaa ei edes ole, että se pelkästään auttaisi hoitajia, vaan myös työolojen on muututtava. Riittävä hoitajamitoitus on tähän yksi ratkaisu, ja kun saadaan ihmisiä hakeutumaan lisää alalle, myös hoitajien saatavuus paranee ja hoitajamitoitukset täyttyvät.

Kyse ei ole siitä, etteikö mitoituksia haluttaisi esimerkiksi säästösyistä täyttää vaan enemmän siitä, että hoitajia ei yksinkertaisesti ole.

Hoitotyön johtamisen merkityksen olen ymmärtänyt konkreettisesti vasta itse työskennellessäni hoivakodin johtajana: jokainen yksikkö on esimiehensä näköinen! Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on olla oikeasti läsnä arjessa: kuunnella työntekijöiden, asukkaiden ja läheisten murheita sekä auttaa ratkaisemaan ongelmia. Kun johtaminen on hoitotyössä kunnossa, moni muukin asia korjaantuu siinä sivussa. Johtamisen on tapahduttava riittävän lähellä ja jokaisella on oltava mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen.

Hoitotyöhön kaivataan myös asennemuutosta. On todella oleellista, että ammattiliitot tuovat alan epäkohtia esiin ja etsivät niihin ratkaisuja, mutta jos joka paikassa toitotetaan vain sitä, miten huonosti asiat hoitajilla ovat, viimeisetkin alalle haluavat katoavat muihin hommiin. Tärkeämpää olisi kertoa sitä, miten antoisaa työ on ja mitä kaikkea hyvää juuri siinä minun työpaikassani on.

Vanhustyö mielletään edelleen vain syöttämiseksi ja vaipanvaihtamiseksi, mutta siihen liittyy paljon muutakin. Monisairaiden kohdalla pitää osata huomioida monenlaisia asioita. Aktiivisella kuntoutuksella näkee hyvinkin konkreettisesti työnsä tulokset kun ihminen pystyykin istumaan taas sängyn laidalla tai ottamaan muutaman askeleen pitkän sängyssä makaamisen jälkeen.

Aktiivisella kuntoutuksella näkee hyvinkin konkreettisesti työnsä tulokset kun ihminen pystyykin istumaan taas sängyn laidalla tai ottamaan muutaman askeleen pitkän sängyssä makaamisen jälkeen.

Muistisairaiden hoitoon liittyy paljon käytösoireisiin liittyviä haasteita. Näihin pystytään vaikuttamaan myös monella lääkkeettömällä tavalla, jopa tarjoamalla esimerkiksi kahvia ja viemällä huomio muualle keskustelun avulla.

Me kaikki ansaitsemme motivoituneet, sydämellään työtään tekevät ihmiset meitä hoitamaan!

KD-Lehdessä bloggarina aloittava Emmi Flyktig on 34-vuotias sairaanhoitaja, äiti, hoivakodin johtaja ja Kristillisdemokraattien Harjavallan paikallisosaston puheenjohtaja.