Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus kysyy kirjallisessa kysymyksesssään, kuinka hallitus aikoo parantaa elävän luovuttajan oikeudellista asemaa ja varmistaa, että luovuttajalle ei aiheudu luovutuksesta taloudellista menetystä.

Hänen mielestään on epäoikeudenmukaista, että merkittävästä altruistisesta teosta, josta on suuri hyöty sekä elintä tarvitsevalle että yhteiskunnalle, on Suomessa luovuttajalle taloudellisia seurauksia.

– Olisi välttämätöntä varmistaa, että luovutuksesta ei aiheudu kustannuksia luovuttajalle. Yhteiskunnalle kustannusten korvaamisesta seuraavat taloudelliset vaikutukset olisivat pienet, mutta munuaisensa luovuttavalle sillä olisi suuri merkitys, hän sanoo.

Munuais- ja maksaliiton vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan luovuttajan omavastuu oli keskimäärin 104 euroa.

Ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain mukaan täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, saa luovuttaa uusiutumattoman elimen tai uusiutumatonta kudosta sukulaisensa tai muun läheisensä sairauden tai vamman hoitoa varten. Jos vastaanottajan sukulainen tai muu läheinen ei sovellu luovuttajaksi, elimen tai kudoksen saa luovuttaa myös muu siihen sopiva täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan.

Munuaisen luovuttajalle aiheutuu luovutuksesta kustannuksia, joita ovat tutkimuksiin ja seurantakäynneille tehtyjen matkojen omavastuut, mahdolliset pysäköintimaksut sekä sairauslomasta mahdollisesti aiheutuva ansionmenetys.

Sairausvakuutuslain mukaisesti Kela korvaa elimen siirtoa varten tai siirron edellytysten selvittämiseksi tehdyt matkat elimen vastaanottajan kustannuksina. Korvauksen hakijana voi olla myös elimen luovuttaja. Tällöin hakijalla tulee kuitenkin olla valtakirja elimen vastaanottajalta. Luovuttaja maksaa jokaisesta matkasta 25 euron suuruisen omavastuun. Omavastuu on enintään 300 euroa vuodessa. Munuais- ja maksaliiton vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan luovuttajan omavastuu oli keskimäärin 104 euroa.

Sairausvakuutuslaki ei tunne tilannetta, jossa kysymyksessä on anonyymi luovuttaja. Anonyymillä luovuttajalla ei siten ole mahdollisuutta hakea korvausta matkoista, vaan hänen tulee maksaa kaikki kustannukset itse.

– Luovuttajalle koituvat kustannukset ovat jo tähän mennessä joitakin kertoja vaikuttaneet siihen, että elävän luovuttajan siirto on jäänyt toteutumatta, ja nykytilanne on yksi este elävien luovuttajien siirtojen lisäämisessä ja sitä kautta kustannusten säästössä, Tanus muistuttaa.

Luovuttaja saa sairauspäivärahan suuruista Kelan luovutuspäivärahaa, mikäli työnantaja ei maksa hänelle palkkaa poissaolon ajalta. Luovuttajan sairauspoissaolon pituus on noin 4–6 viikkoa. Munuais- ja maksaliiton vuonna 2018 tekemän kyselyn perusteella ansionmenetys on ollut keskimäärin 1500 euroa luovuttajaa kohden.

Suomalaistutkimusten mukaan toimiva munuaissiirre säästää jo ensimmäisen vuoden kuluttua leikkauksesta yhteiskunnan varoja 40 000 euroa vuodessa verrattuna dialyysihoitoon.

– Koska nykyään munuaissiirteet toimivat keskimäärin noin 20 vuoden ajan, säästää yksi onnistunut munuaissiirto rahaa terveydenhuollolta satojatuhansia euroja, Tanus kertoo.

Elinluovutus- ja siirtotoiminnan kansallinen toimintasuunnitelman tavoitteena on, että vuoteen 2028 mennessä munuaisensiirtoja tehtäisiin eläviltä luovuttajilta vuosittain noin 70.