Syyskuussa vietettävän kansainvälisen palkkatasa-arvopäivän tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta sukupuolten välisestä palkkaerosta ja siihen liittyvästä rakenteellisesta epätasa-arvosta.

Olet ehkä kuullut väitteen, että “naiset vain hakeutuvat matalapalkkaisille aloille”. Palkkaeroja ei kuitenkaan voi selittää sillä. Se on väitteen liiallista yksinkertaistamista, jossa jätetään huomioimatta ongelman todelliset syyt. Vastuu muutoksesta jää naisten harteille.

Tiesitkö, että maailmanlaajuinen sukupuolten palkkaero on 16 prosenttia?

Tiesitkö, että maailmanlaajuinen sukupuolten palkkaero on 16 prosenttia? Palkkaero koostuu monitasoisista yhteiskunnan rakenteista, suorista epäkohdista ja asenteista.

Tämä epäkohta tarkoittaa palkkaeroa, joka havaitaan tarkastelemalla palkkoja, jotka maksetaan samasta työstä, samalla koulutustaustalla ja työkokemuksella, saman ikäluokan naisille ja miehille.

Esimerkiksi palkattoman hoivatyön jakautuminen on rakenteellinen ongelma. Naiset tekevät kolme kertaa miehiä enemmän hoivatyötä. Tämä kuormittaa naisten fyysistä ja henkistä terveyttä. Naisten on myös miehiä vaikeampaa sovittaa yhteen kotia ja työtä. He joutuvat tekemään enemmän kompromisseja uransa kanssa.

Esimerkiksi palkattoman hoivatyön jakautuminen on rakenteellinen ongelma. Naiset tekevät kolme kertaa miehiä enemmän hoivatyötä.

Maahanmuuttaja- tai etnistä taustaa edustaville naisille maksetaan usein vielä vähemmän palkkaa, mikä on osoitus syrjivistä, ennakkoluuloisista ja rasistisista asenteista. Perheellisille nuorille naisille saatetaan maksaa vähemmän palkkaa. He voivat kokea työelämässä syrjintää vain sen takia, että heidän oletetaan hankkivan lapsia. Naisten syrjintää on myös se, että heidän on vaikeampi edetä urallaan parempipalkkaisiin tehtäviin.

Naisvaltaiset alat ovat matalapalkkaisia, koska naisten työpanosta ja osaamista on historiallisesti aliarvostettu.

Naisjärjestöt nostavatkin tänä vuonna esille UN Womenin maailmanlaajuisen Generation Equality -kampanjan, jonka yksi pääteema on taloudellinen oikeudenmukaisuus.

Lähteet: EIGE, THL, UN Women

Kirjoittaja Riitta Haapala on luottamusmies JUKO ry ja kahden alan opettaja, AmO,
sekä KD Naisten 1. varapuheenjohtaja, KD Pirkanmaan Naispiirin puheenjohtaja ja KD Pirkanmaan toiminnanjohtaja