Uuden lain nojalla voitaisiin rajoittaa hallituksen jäsenen, pääministerin ja ministerin oikeutta siirtyä toimikautensa päätyttyä muihin tehtäviin.

Suomi on laatimassa ministereiden ministerikauden jälkeistä toimintaa koskevat uudet menettelytavat. Hallitus toi lakiesityksensä ministerien tehtävään liittyvästä karenssista tänään eduskunnan lähetekeskusteluun.

Uuden lain nojalla voitaisiin rajoittaa enintään 12 kuukauden määräajaksi valtioneuvoston jäsenen, pääministerin ja ministerin oikeutta siirtyä toimikautensa päätyttyä tai siitä vapauduttuaan muihin tehtäviin.

Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2023. Sitä ei sovellettaisi valtioneuvoston jäseniin, joiden toimikausi on päättynyt ennen lain voimaantuloa.

Ehdotuksen mukaan lain piirissä olevien tulisi ilmoittaa karenssilautakunnalle aikomuksistaan siirtyä uuteen tehtävään. Ilmoitusvelvollisuus koskisi laajasti yksityiselle sektorille siirtymistä. Ilmoitusta ei olisi tarpeen tehdä siirryttäessä julkisen hallinnon tehtävään tai julkiseen luottamustehtävään.

Pääministeri Sanna Marinin mukaan tavoitteena ei suinkaan ole estää ministereitä siirtymästä toisiin tehtäviin vaan lailla rajoitetaan sitä, ettei palvelukseen siirryttäessä siirtyisi yksityisen puolen tiedoksi sellaista tietoa, joka on tuoretta. Marin nostaa esille kaksi tapausta: Edellisen hallituksen ministeri Anne Bernerin siirtymisen SEB-pankin palvelukseen ja aikoinaan myös Jyri Häkämiehen siirtymisen suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton palvelukseen.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ex-sisäminsiteri Päivi Räsäsen mukaan lainsäädäntö osuu ajankohtaiseen saumaan, kun parhaillaan on käyty julkista keskustelua muun muassa entisten pääministerien myöhemmistä tehtävistä yksityisellä sektorilla.

Suomen entisiä pääminstereitä on ollut muun muassa venäläis-saksalaisessa Nord Streamissä ja venäläisessä pankissa Sberbankissa.

Suomen entisiä pääminstereitä on ollut toimikautensa jälkeen muun muassa venäläis-saksalaisessa Nord Streamissä ja venäläisessä pankissa Sberbankissa.

Räsänen muistuttaa, että luottamus ylimpien valtioelinten toimintaan ja julkiseen hallintoon on keskeistä demokraattisessa yhteiskunnassa.

– Aivan keskeisessä asemassa ovat ministerit, joilla valtioneuvoston jäseninä on pääsy sellaisiin tietoihin ja verkostoihin, joita voitaisiin käyttää ministeriajan jälkeisissä tehtävissä merkittävällä tavalla ja kilpailuetuja saaden, mistä voisi joskus koitua jopa vahinkoa kilpaileville yrityksille tai yhteisöille.

Erityisen merkittävää ministerien karenssilainsäädäntö olisikin Räsäsen arvion mukaan yleisen luottamuksen kannalta: Kansalaisen tulee voida luottaa siihen, että hallitusvaltaa käytetään vastuullisesti, isänmaallisesti, läpinäkyvästi, niin ettei synny epäilyjä korruptiosta tai epäeettisestä vaikuttamisesta.

Hallitus antoi 2014 syyskuussa ehdotuksen toimenpiteiksi ministerien siirtyessä toisiin tehtäviin, ja silloin annettiin suositus, että hallituksen järjestäytyessä sen jäsenet sitoutuvat ilmoittamaan aikomuksestaan mahdollisesti siirtyä toisiin tehtäviin.

Sekä Sipilän että Marinin hallitukset antoivat suosituksen mukaiset sitoumukset tultuaan nimitetyiksi ministerin tehtäviin. Näiden puitteissa ei ole tehty yhtään ainoaa ilmoitusta virkamieseettiselle neuvottelukunnalle, mutta julkisuudessa käsiteltiin ministeri Anne Bernerin siirtymistä hallituskauden päättyessä SEB-pankin hallitukseen.

–Tapaukset, joissa ministeri siirtyy kesken virkakautensa tai heti sen jälkeen yksityisen sektorin palvelukseen, ovat siis Suomessa harvinaisia huolimatta siitä, että yksittäinenkin tapaus saa huomattavaa julkisuutta. Ministerien esikunnan jäsenten siirtymistä elinkeinoelämän palvelukseen karenssisopimuksen jälkeen lienee tapahtunut huomattavasti enemmän, Räsänen huomauttaa.

Kahdentoista kuukauden karenssiajalta ehdotetaan nyt siis maksettavaksi ministeripalkan suuruinen palkkio. Tällä hetkellä ministerillä palkkio on 10 441 euroa kuukaudessa, pääministerillä 13 390 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi ehdotetaan vielä kaksi kuukautta kestävältä asian käsittelyn ajalta palkkion maksua.

– On selvää, että karenssiajan korvausten vaikutukset julkiseen talouteen ovat pienet, minimaaliset, mutta periaatteellisesti ja yleisen luottamuksen kannalta tästäkin on merkittävää keskustella, ja toivon, että valiokunta huolellisesti harkitsee, ovatko täydet palkkiot koko karenssiajalta tarpeen, Räsänen pohtii.

Hän muistuttaa, että harvassa OECD-maassa maksetaan täysi palkkio koko karenssiajalta. Esimerkiksi Ranskassa karenssi voi olla jopa kolme vuotta, mutta palkkaa saa vain kolmelta kuukaudelta. Yksityisen puolen kilpailukieltosopimuksissa korvaus on 40—60 prosenttia palkasta.

– Lain tavoite ei toteudu, jos laki johtaa ikään kuin valtion maksamiin sapattivuosiin. Tulisi myös selvittää, voitaisiinko karenssiajan kulut siirtää uudelle työnantajalle, voisiko uusi työnantaja ottaa siitä vastuuta.

Karenssin alaisiin uusiin tehtäviin luetaan myös esimerkiksi hallituksen, hallintoneuvoston, johtoryhmän tai vastaavan toimielimen jäsenyys valtion liikelaitoksessa tai yksityisoikeudellisessa yhtiössä, säätiössä, yhdistyksessä tai muussa yksityisoikeudellisessa oikeushenkilössä.

Näissä elimissä maksetut korvaukset saattavat olla huomattavasti pienempiä kuin nämä ministeripalkat. Räsänen kysyykin: Voisiko käydä niin, että esimerkiksi valinta hallintoneuvoston jäseneksi ministeriajan jälkeen johtaisi siihen, että entinen ministeri voisi kuitata 12 kuukauden palkkiot saatuaan karenssin tähän hallintoneuvoston jäsenyyteen.

Räsäsen mukaan ongelmat on otettava vakavasti, mutta toisaalta lähtökohtaisesti myös valtioneuvoston jäsenen, kuten kenen tahansa huippuasiantuntijan, nopea työllistyminen on toki Suomen etu.

Hän korostaa ministerin omaa vastuuta ja harkintaa uuden tehtävän vastaanottamisessa.

– Valtioneuvoston jäsenillä on kuitenkin mahdollisuus siirtyä monenlaisiin tehtäviin, joissa karenssille ei edes ole tarvetta, joten tilanteiden, joissa maksettaisiin vuoden karenssipalkka, pitäisi olla erittäin poikkeuksellisia, ja henkilöllä itsellään on päävastuu arvioida mahdollisen eturistiriidan muodostuminen uuteen tehtävään siirtymisen yhteydessä.

– Kaiken kaikkiaan tämä asia liittyy demokratian uskottavuuteen ja voisi olla myös kansanvaltaa kiinnostava asia, josta voisi keskustella julkisesti jo ennen ministerivalintoja ja ehkäpä jo eduskuntavaalien alla, Räsänen sanoo.