Päivi Räsänen muistutti puheenvuorossaan eduskunnassa, että hallituksen nyt esittämä uusi lähtötaso korvaisi enää noin 52 prosenttia kirkon suorittamien tiettyjen yhteiskunnallisten toimien kokonaiskustannuksista. – Tätä kirkko ei pidä enää kohtuullisena, Räsänen totesi.

Täysistunnossa perjantaina 15. marraskuuta käsiteltiin hallintovaliokunnan mietintöä hallituksen esityksestä laiksi valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetun lain ja ortodoksisesta kirkosta annetun lain muuttamisesta.

Nämä muutokset koskisivat siis evankelis-luterilaisen kirkon hoitamiin yhteiskunnallisiin tehtäviin myönnettävän valtionrahoituksen ja ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen määrää. Eli nämä lähtötasot määriteltäisiin uudelleen vuodesta 2025 alkaen.

Muutokset koskisivat siis evankelis-luterilaisen kirkon hoitamiin yhteiskunnallisiin tehtäviin myönnettävän valtionrahoituksen ja ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen määrää. Eli nämä lähtötasot määriteltäisiin uudelleen vuodesta 2025 alkaen.

Kansanedustaja Päivi Räsänen totesi hallituksen esityksen pohjautuvan kevään 2024 kehysriihessä sovittuihin veromuutoksiin.

– Tätä ei ollut hallitusohjelmassa vielä sovittu. Kun valtio nyt joutuu säästämään jokseenkin kaikesta rajusti, myös tuista kolmannen sektorin toimijoille, on sinänsä ymmärrettävää, että vähennysmuutosten vuoksi syntyvää verotulotuoton kasvua seurakunnille halutaan vetää ikään kuin valtion kassaan vajaat puolet lisäyksen kokonaismäärästä, Räsänen muotoili.

– Selvyyden vuoksi todettava, että luterilaiset seurakunnat jäävät arvioiden mukaan tästäkin toimesta huolimatta noin 25 miljoonaa euroa plussan puolelle, mikä on positiivinen seikka tässä kokonaisuudessa, Räsänen huomautti.

Hän piti valitettavana sitä, ettei vasta viime viikolla 4.–8. marraskuuta koolla olleella kirkolliskokouksella ollut mahdollisuutta istuntoviikkojensa puittessa antaa kannanottoa ajoissa.

– Kirkkohallitus on viime elokuussa säädösvalmistelun yhteydessä antanut lausunnon, jossa se on todennut vastustavansa tätä esitettyä valtionrahoituksen lähtötason muutosta ja valtion yksipuolista leikkausta aiemmin sovittuun noin 80 prosentin korvaustasoon.

Räsänen totesi aiheen olevan hänelle läheinen.

– Olin kirkollisasioista vastaavana ministerinä toimiessani 2011–2015 ajamassa läpi sellaisen muutoksen, joka tuli voimaan vuoden 2016 alussa. Siinä luovuttiin aiemmasta kirkon yhteisöverotuksesta, joka oli koettu hyvin laajasti epäoikeudenmukaiseksi.

– Sen tilalle tuli valtion talousarviomäärärahoista maksettava rahoitus. Tuolloin lakiin kirjattiin rahoituksen kuluttajahintaindeksiin sidottu määrä 114 miljoonaa euroa, jolla siis rahoitetaan lakimääräisiä tehtäviä: hautaustointa, väestökirjanpidon tehtäviä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoa.

Räsänen muisteli kymmenen vuoden takaista aikaa.

– Silloin vuoden 2014 hallituksen esityksessä rahoituksen kohtuulliseksi osuudeksi arvioitiin 80 prosenttia tehtävien kokonaiskustannuksesta, eli ajateltiin, että seurakunnan jäsenet kirkollisverorahoituksella voisivat olla tuon 20 prosenttia kattamassa.

– Mutta nyt esitetty uusi lähtötaso korvaisi enää noin 52 prosenttia näiden yhteiskunnallisten toimien kokonaiskustannuksista, mitä siis kirkko ei enää pidä kohtuullisena.

Räsänen harmitteli sitä, että hallituksen rahoituslakiesitys on nyt tällä päätöksellä sekoittanut kahden eri tarkoitukseen varatun rahoituksen sinänsä ongelmallisella tavalla.

Nykyisellään hautaustoimilaki ei salli erisuuruisia taksoja kirkon jäsenille ja kirkkoon kuulumattomille.

– Seurakunnat eivät voi kattaa leikkauksesta johtuvaa alijäämää kirkollisverosta siten kuin esityksen logiikka edellyttäisi — tosin näin siis tulee ainakin ensi vuonna nyt tapahtumaan. Monissa seurakunnissa on jo nykyisellään käytetty kirkollisverotuloa, siis kirkon jäsenten jäsenmaksua, myös kirkkoon kuulumattomien aiheuttamiin hautaustoimen kuluihin.

Räsenen muistutti, että luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomien osuus väestöstä on huomattavasti noussut hautaustoimilain säätämisen ajoista. Hänen mukaansa hautaustoimilain uudistaminen olisi tarpeen.

– Kun valtion korvaus hautaustoimen hoidosta on nyt ratkaisevasti ja esityksen mukaan pysyvästi pienentymässä, tulisi uudelleen ottaa tarkasteluun se, mitä vuonna 2002 nykyistä hautaustoimilakia säädettäessä hallintovaliokunta ja samalla eduskunta totesivat. Nimittäin vuonna 2002 perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan pitävänsä hyväksyttävänä, että maksujen perusteena otettaisiin tai voitaisiin ottaa huomioon myös jäsenyysaika kirkossa, vaikka siis meillä nykyisellään hautaustoimilaki ei salli erisuuruisia taksoja kirkon jäsenille ja kirkkoon kuulumattomille.

– Etenkin suurilla paikkakunnilla, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, hautausmaksut ovat moninkertaisesti korkeampia kuin jossain muualla Suomessa, ja tähän vaikuttaa moni asia, muun muassa kirkkoon kuuluvien prosentuaalinen osuus. Kun hautauskustannusten omavastuuosuus nousee merkittävästi, se tarkoittaa käytännössä sitä, että hautausavustusten muodossa maksettavaa valuu osaltaan entistä enemmän myös sosiaalitoimen kautta valtion kustannettavaksi sitä kautta.

– Koska leikkaus käytännössä ikään kuin pakottaa seurakuntia nostamaan hautaustoimen maksuja, olisi mielestäni jo tällä vaalikaudella hyvä pohtia, ryhdytäänkö edistämään hautaustoimilain uudistamista siten, että se, onko vainaja ollut kirkon jäsen, voidaan ottaa huomioon hautaustoimen maksuissa mielellään siten, että myös tuo jäsenyyden pituus huomioitaisiin, Räsänen totesi.