– Näyttää siltä, että TE-palveluissa ollaan ottamassa askeleita takaisin 1990-luvulle, johon saakka työllisyys-, koulutus- ja elinkeinopalvelut järjestettiin keskitetysti omana tuotantona, toteaa Mervi Turunen mielipidekirjoituksessaan.

Vuoden 2025 alussa Suomessa aloittaa 45 työllisyysaluetta ja vastuu TE-palvelujen järjestämisestä siirtyy kunnille. ”TE-uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka edistää parhaalla mahdollisella tavalla työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta”, linjaa työ- ja elinkeinoministeriö.

Työskentelen Cimson Koulutuspalveluilla, joka on Suomen vanhin toiminnassa oleva yksityinen työhallinnolle työnhaku-, ura- ja yrittäjävalmennuksia tuottava yritys. Olemme toimineet alalla vuodesta 1992. Asiakkaita on ollut kymmeniä tuhansia, ja historiamme aikana on tapahtunut useita työhallinnon uudistuksia, joista pian toteutuva uudistus on rakenteeltaan käänteentekevin.

Näyttää siltä, että TE-palveluissa ollaan ottamassa askeleita takaisin 1990-luvulle, johon saakka työllisyys-, koulutus- ja elinkeinopalvelut järjestettiin keskitetysti omana tuotantona. TE-uudistuksessa joillakin työllisyysalueilla ollaan keskittämässä palveluhankinta oman alueen ammattiopistoon; toisaalla ura- ja työnhakuvalmennuksia järjestetään omavalmentajien voimin; joillakin työllisyysalueilla tiedostetaan jo nyt, että koulutus- ja valmennuspalvelujen joustavan hankinnan ja korkean laadun takaamiseksi palveluja kilpailutetaan myös markkinaehtoisesti.

Työhallinto aloitti työllisyyspalvelujen kilpailuttamisen 1990-luvun alkupuolella. Palvelujen kilpailuttaminen ja yksityisten yritysten tulo markkinoille ovat luoneet tutkitusti innovaatioita ja tehokkuutta. Palveluntuottajat ovat hioneet valmentamisen työkaluja ja menetelmiä, rakentaneet kustannustehokkaita verkko-oppimisympäristöjä ja skaalautuvia palveluja. Yksityisen puolen valmentajilla on vahvaa ja ajantasaista valmennusosaamista, he ovat lähellä työmarkkinoita ja tuntevat yritysten tarpeet ja toimintatavat. Palveluista on tullut omaan tuotantoon verraten laadukkaampia, kustannustehokkaampia, vaikuttavampia ja sekä loppu- että hankkija-asiakastyytyväisyys on korkealla tasolla.

Kunnissa on rekrytoitu henkilöstöä TE-uudistuksen valmisteluvaiheessa runsaasti, vuodenvaihteessa joukkoon liittyvät TE-toimistojen ja ELY-keskusten työntekijät ja yt-neuvottelut alkavat.

Kunnanvaltuutetuilla ja TE-asioista päättävien lautakuntien jäsenillä on nyt ratkaiseva rooli, mihin kotikunnassa keskitytään.

Kunnanvaltuutetuilla ja TE-asioista päättävien lautakuntien jäsenillä on nyt ratkaiseva rooli, mihin kotikunnassa keskitytään. Onko kunnan pääprioriteettina torjuntavoitot, sakkomaksujen välttäminen, Työttömyyden hoito, vai tavoitteellinen Työllisyydenhoito ja kunnan Elinvoimasta huolehtiminen.

Uhkana on, että kunnissa sidotaan runsaasti rahaa henkilöstökuluihin ja luodaan työmarkkinatilanteeseen suhteuttaen joustamattomia rakenteita. Kun työllisyystilanteen kohentuessa työnhakijat pääsevät nopeasti töihin, palkka kuntien omavalmentajille kuitenkin juoksee entiseen malliin ja kunnan henkilöstökulut kasvavat. Koulutusten ja valmennusten kilpailuttaminen vapailla markkinoilla tuo sitä vastoin joustavuutta palveluhankintaan. Yksityisellä puolella ”Rahaa on” -hokema on utopiaa, meillä on totuttu siihen, että työt loppuvat, jos kassaan ei virtaa rahaa.

Kunnissa tarvitaan työnantaja- ja tarvevetoista kartoitusta, mitä osaamista yrityksiin palkattavilta henkilöiltä tarvitaan. Ainakaan Rekry- ja lupakorttikoulutuksia ei tule lakkauttaa, sillä nämä ovat tehokkaita nopean työllistymisen edistämisessä. Yrittäjäkoulutuksiakin tarvitaan uusien yrittäjäksi ryhtyvien tiedoksi ja tueksi.

Potentiaaliset pitkäaikaistyöttömät tulee seuloa heti työnhaun alkuvaiheessa ja ohjata heidät nopeasti osaamiskartoitukseen ja työnhakuammattien täsmentämiseen, työnhakuvalmennukseen ja täsmäkoulutukseen.

Potentiaaliset pitkäaikaistyöttömät tulee seuloa heti työnhaun alkuvaiheessa ja ohjata heidät nopeasti osaamiskartoitukseen ja työnhakuammattien täsmentämiseen, työnhakuvalmennukseen ja täsmäkoulutukseen. Pitkäaikaistyöttömyyden riski voi olla korkea monista syistä: vuosikymmeniä samalla työnantajalla ja samanlaisissa tehtävissä toimineilla, vastavalmistuneilla nuorilla, pitkiltä perhevapailta tai sairauslomilta palaavilla, yli 55-vuotiailla työnhakijoilla sekä maahanmuuttaneilla. Yhteinen nimittäjä heillä on osaaminen, joka voi henkilöstö riippuen olla puutteellista tai kapeutunutta.

Työnantajat etsivät osaajia, joten osaamisen kehittämisen tarve vastaamaan työmarkkinoiden tarvetta on tärkeää saattaa kuntoon heti työttömyyden alkuvaiheessa. Varhaisella tuella saadaan estettyä työttömyyden pitkittyessä nousevat sakkomaksut. Varhain tarjotut ja oikein kohdennetut, yksityisellä puolella kilpailutetut koulutukset ja valmennukset ovat joustava ja huokea ratkaisu vrs. palkatut työntekijät ja korkeat sakkomaksut.

ELY-keskuksista ja TE-toimistoista työllisyysalueille siirtyvillä asiantuntijoilla on vahvaa työvoimapalvelujen kilpailutusosaamista, jota toivottavasti osataan hyödyntää vastakin. Palveluhankintaa kannattaa tehdä mieluiten yhteistyössä esimerkiksi maakuntakohtaisesti eri työllisyysalueiden kesken. Hankintojen tulee olla riittävän suuria, jotta palvelu toimii laadukkaasti ja kustannustehokkaasti sekä hankkijan että tuottajan puolella. Työllisyysalueiden yhteishankinta mahdollistaa mielekkäitä kokonaishankintoja ja tehostaa työnhakijoiden ja palvelujen kohtaantoa, työnhakijat kuitenkin liikkuvat työllisyysalueiden välillä.

Työllisyyden hoito on jatkossa yksi kuntien merkittävimmistä tehtävistä. Perehtymällä oman työllisyysalueen tilanteeseen, työllisyyden hoidon toimintatapoihin ja erityisesti työttömien työnhakijoiden haasteisiin KD:n ehdokkaat voivat saada merkittävää etua kuntalaisten kohtaamisiin, ehdokkaiden välisiin vaalikeskusteluihin, mielipidekirjoituksiin ja vastaaviin tilanteisiin.

Mervi Turunen, Jyväskylä

Kirjoittaja on aluejohtaja Keski- ja Pohjois-Suomi, KD:n kunta- ja aluevaaliehdokas, varavaltuutettu, tarkastuslautakunnan jäsen sekä Jyväskylän KD-paikallisosaston puheenjohtaja