– Mikään ei olisi voinut valmistaa minua itseänikään siihen maailmanlaajuisen antisemitismin vyöryyn, joka alkoi välittömästi 7. lokakuuta 2023 tapahtuneen Hamasin hyökkäyksen jälkeen, kirjoittaa tohtori Susanna Kokkonen. Hän on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon kevään vaaleissa.

– Olen usein todennut, että kriisitilanne ei yhtäkkiä muuta ketään, vaan reaktio kriisiin nostaa esille vanhoja ennakkoluuloja, toteaa tohtori Susanna Kokkonen.

– Jos viime vuosikymmenet ovat täyttyneet Israelin vastaisista kampanjoista tai syytöksistä Israelin puolustaessa itseään terrorismilta, nykytilanne olisi tavallaan ollut ennustettavissa. Mutta voin silti todeta omalta kohdaltani, että ei mikään olisi voinut valmistaa itseänikään siihen maailmanlaajuisen antisemitismin vyöryyn, joka alkoi välittömästi Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemän terrorihyökkäyksen jälkeen.

Filosofian tohtori ja Kristillisdemokraattien Helsingin kuntavaaliehdokas Susanna Kokkonen selostaa artikkelissaan antisemitismin kasvua. Kokkonen on erikoistunut holokaustin historiaan ja juutalaisvihaan. Hän opettaa näistä aiheista eri puolilla maailmaa. Hänen kirjansa Matka Holokaustiin käsittelee näitä aiheita myös Raamatun valossa.

Hamasin hyökkäys: välittömät reaktiot

Lokakuun seitsemännen päivän isku vuonna 2023 herätti maailman Israelin ja sittemmin Gazan tapahtumiin aivan uudella tavalla. Itselläni oli sellainen olo, että maailma oli jossain määrin tuudittautunut rauhaan terrorismilta.

Heräsimme kaikki yhtenä aamuna ja väkivaltaiset tapahtumat vyöryivät tietoisuuteemme somen ja median välityksellä. Reaktiot olivat aluksi huomattavan samankaltaisia kuin Venäjän hyökkäyksen kohdistuessa Ukrainaan helmikuussa 2022. Olimme kaikki tyrmistyneitä.

EU-johtajat, komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola matkustivat Israeliin osoittamaan solidaarisuuttaan. Tästä seurasi välitön heihin kohdistunut kritiikin aalto Euroopan parlamentissa.

Myös Iso-Britannian silloinen pääministeri Rishi Sunak ja useat muut poliittiset johtajat tapasivat välittömästi pääministeri Netanjahun Israelissa.

Mutta miksi muutos asenteissa sitten tapahtui niin pian?

Israel: kritiikin kohde

Lokakuun 2023 tapahtumien jälkeen johtavat poliitikot puhuivat oikein Israelin oikeudesta puolustaa itseään. Se, että Hamas on terroristijärjestö, oli yleisessä tiedossa. Mutta ne, jotka ylipäätään vastustavat Israelia, eivät mielestäni alun pitäenkään tunteneet sympatiaa israelilaisia uhreja kohtaan. Esimerkiksi feministit eivät ole nousseet esille raiskattujen naisten puolesta.

Esimerkiksi feministit eivät ole nousseet esille raiskattujen naisten puolesta.

Median kritiikki on kohdistunut lähes alusta saakka enemmän Israeliin kuin Hamasiin.

Yliopistot menivät lähes poikkeuksetta heti mukaan Israelin vastaiseen toimintaan. Näin eivät tehneet vain opiskelijat, vaan usein myös tiedekuntien johto. Helsingissä tapahtui sama kehitys.

On paikallaan tarkastella valtavia mielenosoituksia. Jos ne eivät puolustakaan Hamasia, niin ainakin ne hyökkäävät Israelin itsepuolustusoikeutta vastaan. Mielenosoitukset ovat poliittinen voimavara. Tarkoitus on painostaa eurooppalaisia poliitikkoja, niin että he toimisivat Israelia vastaan. Heidän toivotaan painostavan Israelia kansainvälisillä foorumeilla. Huomattavan suuria mielenosoituksia on nähty esimerkiksi Lontoossa ja Berliinissä.

Mielenosoitusten sisältö

Moni on ottanut kantaa siihen, onko antisemitististä sanoa, että ”alueen tulee olla vapaa joelta merelle”. Lause toistuu mielenosoituksissa. Siitä on nyt puhuttu Hamasin yhteydessä. On syytä tietää, että lause juontaa juurensa jo 1960-luvulta. Sitä käytti PLO, joskin keksijän henkilöllisyydestä ollaan eri mieltä. Sen merkitys oli aivan selkeästi toiseen tunnettuun  ”juutalaiset mereen” -lauseeseen liittyvä eli tarkoitus oli perustaa yksi valtio koko alueelle.

On hyvä muistaa myös BDS eli Israeliin kohdistuva kansainvälinen boikottiliike. Sen tavoitteena on myös selkeästi yhden palestiinalaisen valtion perustaminen nykyisen Israelin alueelle.

Asia liittyy ainakin epäsuorasti myös kuntavaaleihin, niin uskomatonta kuin se onkin.

Helsingin kaupunginhallitus teki 8. marraskuuta 2021 aiempaan toukokuun 2021 valtuustoaloitteeseen pohjautuvan aloitteen uudelleenvalmistelulle, jotta Helsingin kaupunki mahdollisesti lopettaisi yhteistyön sellaisten yritysten kanssa, jotka tekevät yhteistyötä ”Israelin laittoman miehityksen” kanssa. Vuonna 2022 asia nousi jälleen esille. Valtuustoaloitteen tekijöiden tarkoitus oli laajempi eli viedä boikotti muihinkin maihin.

BDS-liikkeen aktivisti ja kirjoittaja Ahmed Moor sanoi: ”…BDS ei ole yksi askel kohden viimeistä yhteenottoa, vaan BDS on viimeinen yhteenotto. Tämä ajatus kumpuaa suoraan siitä vakaumuksesta, että kahden valtion malli ei koskaan toteudu. Miehityksen lopettaminen ei tarkoita mitään, jos se ei merkitse juutalaisen valtion loppua…” (käännös: Susanna Kokkonen)

Nykyisen tilanteen aikana mielenosoittajia on haastateltu esimerkiksi kadulla tehdyissä videoklipeissä. Heillä on suunnatonta vihaa Israelia kohtaan, mutta heidän tietonsa konfliktista ovat osoittautuneet hyvin mitättömiksi.

Varsinkin somessa leviää aiheesta paljon hyvin tunneperäistä, mutta täysin väärää tietoa, jonka alkuperä on epäselvä. Tällaisen tiedon korjaaminen on mahdotonta, koska se leviää niin nopeasti. Olisi tärkeää olla yhteydessä valtamediaan, jotta he ainakin toisivat esiin myös israelilaisen näkökannan. Suuri yleisö ei lue kansainvälisen median juttuja.

Kansanmurha: syytös

Yhdistyneet kansakunnat eli YK hyväksyi kansanmurhasopimuksen Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide joulukuussa 1948. Puolanjuutalaisen lakimies Raphael Lemkin (1900–1959) kampanjoi vuosia asian puolesta.

Holokaustista eloonjäänyt Lemkin oli tunnettu asianajaja ja yleinen syyttäjä, mutta natsismin nousu keskeytti hänen uransa. Syyskuussa 1939 Lemkin osallistui Puolan puolustukseen ylivoimaisen hyökkäyksen edessä. Puola hävisi, mutta vuonna 1940 Lemkin onnistui pakenemaan Ruotsiin. Hän jatkoi Yhdysvaltoihin 1941. Raphael ja hänen veljensä Elias Lemkin olivat ainoat eloonjääneet koko perheestä.

Ruotsissa ollessaan Lemkin analysoi natsismia nimenomaan oikeudellisesta näkökulmasta. Tämä tarkoitti natsien lain ja hallinnollisen käytännön analysoimista. Hän kehitti sitten termin ”genocide”, jossa kreikankielinen sana ”geno” viittaa rotuun tai kansaan ja latinankielinen ”cide” murhaan. Äärettömän vaikean työn jälkeen YK vihdoin hyväksyi käsitteen kansainväliseen lakiin.

Käsitteen merkitys on uskomattoman laaja. Se viittaa systemaattiseen ja tarkoitukselliseen johonkin kansaan, etniseen tai uskonnolliseen ryhmään tai esimerkiksi heimoon kohdistuvaan murhaan. Kansanmurha sisältää aikeen eli tuhoamisaikeen toteaminen on keskeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että traagiset sotakuolemat eivät sinällään ole kansanmurha.

Kuten kaikki tietävät, kansanmurha on noussut toistuvasti esille viime aikoina. Termin käyttö olisi silti tehtävä perusteltavien kriteerien mukaan.

Antisemitismi keskuudessamme

Kansainvälinen holokaustin muistoa kunnioittava järjestö IHRA samoin kuin Euroopan komissio viittaavat myös Israelin vastaiseen antisemitismiin omissa antisemitismin määritelmissään. Israeliin kohdistuvat täysin epäoikeudenmukaiset ja mahdottomat vaatimukset, liittyen sen käytökseen esimerkiksi terrorismin tai sotatilanteessa. Lisäksi näyttäisi siltä, että monet järjestöt ja jopa valtiot ovat pakkomielteen omaisesti tarkkailemassa Israelin hyvää tai huonoa käytöstä.

Israelilaisten panttivankien tilanne muistetaan usein lyhyesti, mutta terrori-isku 7. lokakuuta 2023 ei enää ole merkittävä teema, kun Israelia tai juutalaisia vastaan hyökätään sanallisesti. Media puhuu vauvoista ja vanhuksista vankeina. Mutta eivät he ole vankeja, vaan panttivankeja. Tällaiset vivahteet vaikuttavat yleisön käsityksiin asioista.

Media puhuu vauvoista ja vanhuksista vankeina. Mutta eivät he ole vankeja, vaan panttivankeja. Tällaiset vivahteet vaikuttavat yleisön käsityksiin asioista.

Israelia syytetään ylimitoitetusta vastauksesta Hamasin hyökkäykseen. Käytännössä on mahdotonta tietää, mikä sopivan vastauksen pitäisi olla. Selvää on, että nämä syytökset lisäävät Israeliin kohdistuvaa vihaa ja antisemitismiä.

Antisemitismi juutalaisyhteisöjä kohtaan EU:ssa on kasvanut räjähdysmäisesti. Jotta ymmärtäisimme tämän, käytän lukuja. Esimerkiksi Ranskassa lokakuun terrori-iskun jälkeen antisemitismi kasvoi 600 %. Kasvu on niin valtavaa, että emme voi sitä ymmärtää. Trendi on sama kaikkialla, mutta silti tiedonkeruu tavoittaa vain pienen osan antisemitistisistä tapauksista. Hyvin pieni osa tapauksista raportoidaan lainkaan.

Onko antisemitismi tärkeää näissä vaaleissa? Kyllä. Monet tulevat keskustelemaan juuri näistä asioista ehdokkaiden kanssa. Jotkut sanovat suoraan, että he haluaisivat ”pyyhkiä pois Israelin valtion kartalta”.

Tämä on antisemitismiä.

Helsingin Kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokas Susanna Kokkonen (vasemmalla) kampanjoimassa Hakaniemen markkinoilla maaliskuun alussa yhdessä Carl Olehällin ja Mirja Kolehmaisen kanssa. (Kuva Kristiina Kunnas)

Susanna Kokkonen Helsingin Kauppatorilla helmikuun alussa. Takana kollegaehdokkaat Mirja Kolehmainen ja Mauri Venemies. (Kuva Jukka Kymenvirta)