On oikeutettua kaivata toimivalta luonnonsuojelu- ja ilmastopolitiikalta sitä, että ne tarttuvat aidosti ja konkreettisesti asioihin, jotta saadaan vaikuttavia päätöksiä aikaan.

Luontopolitiikassa tarvitaan logiikkaa ja aitoa vaikuttavuutta enemmän kuin symbolisia tekoja.

Liian usein ympäristökeskustelut näyttävät kulminoituvan symbolisilta vaikuttaviin yksityiskohtiin, kuten äärimmillään siihen, voiko aterioilla tarjota maitoa. Monesti takerrutaan lillukanvarsiin kokonaisuuden kannalta.

Silloin voi vaikuttaa ihan siltä, että ratkaisuja tehdään ideologian eikä realismin pohjalta.

Energiasektori kuuluu suurimpiin päästölähteisiin. Se on mielestäni hyvä paikka aloittaa säästöjen etsintä.

Tampere sai merkittävästi vähennettyä päästöjään tekemällä tavalliselle kaupunkilaisille näkymättömän muutoksen muuttamalla yhden voimalansa energiatuotantotapaa.

Tampere sai merkittävästi vähennettyä päästöjään tekemällä tavalliselle kaupunkilaisille näkymättömän muutoksen muuttamalla yhden voimalansa energiatuotantotapaa.

Kaupunkisuunnittelussa on paljon parantamisen varaa

Kaupungit kyllä puhuvat ilmastonmuutoksen torjunnasta, mutta eivät helposti ymmärrä viheralueiden, kuten vaikkapa kaupunkipuistojen arvoa.

Kaupunkivehreys kuitenkin on monella tapaa merkittävä asia jo pelkästään ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Jokainen varmasti tietää, miten kuumaa hellepäivänä on isolla parkkipaikalla verrattuna varjoisaan metsään. Kaupunkimetsät siis toisin sanoen voivat merkittävästi hillitä myös lämpöaaltoja.  Kaupunkien asenne viheralueisiin onkin paradoksaalista suhteessa ilmastonmuutoksen torjuntapuheisiin, eikä vähiten siksi, että puistotkin ovat hiilinieluja!

Äärisäiden lisääntymisestä on puhuttu ties kuinka monta vuotta. Siksi ihmetyttää suuresti kaupunkisuunnittelussa se, että tästä huolimatta silti yhä edelleen kaupunkien infrat joutuvat ongelmiin aivan tavallisten rankkasateiden kanssa.

Veikkaan kaupunkitulvien yleistymisen syyksi sitä, että nykyinen trendi täydennysrakentaa kaupungit niin tiiviiksi, että kaikkialla on betonia ja asfalttia. Kun kaikkialla on betonia, on itsestään selvää, etteivät hulevedet pääse sateiden aikana minnekään imeytymään. Mutta merkillistä on, että jo tavalliset säät aiheuttavat haasteita kaupunki-infralle. Suurella todennäköisyydellä liian tiheä täydennysrakennus on saanut tämän aikaan.

Vihreä siirtymä – puhdasta vai ei?

Isommassakin mittakaavassa näkee epäloogisuuksia ympäristöpolitikassa. Vihreään siirtymään perustuvia ratkaisua saatetaan markkinoida puhtaina – vaikka todellisuudessa ollaan rakentamassa akkutehdasta Itämeren rantaan tai meren pohjasta ollaan valmiita louhimaan akkumateriaaleja.

Vihreään siirtymään perustuvia ratkaisua saatetaan markkinoida puhtaina – vaikka todellisuudessa ollaan rakentamassa akkutehdasta Itämeren rantaan tai meren pohjasta ollaan valmiita louhimaan akkumateriaaleja.

Nämä hankkeet eivät kuulosta kovinkaan ympäristöystävällisiltä.  Sähköäkin usein markkinoidaan puhtaana vaihtoehtona – mutta unohdetaan että esimerkiksi kivihiilellä tuotettu sähkö ei ole puhdasta!  Toivon itse, ettei ”vihreä siirtymä” ole valttikortti, jolla ohitetaan maanpäällisen luonnon suojeluvaatimukset.

Ilmastopolitiikassa olen Petteri Taalaksen kanssa samoilla linjoilla ilmastonmuutoksen torjunnassa. Toivon Taalaksen tavoin eri toimijoiden tekemiltä ratkaisuilta sellaista, että ne olisivat mahdollisimman monen kansalaisen hyväksyttävissä. Samalla kannattaa päättäjien itsekin näyttää esimerkkiä toiminnallaan.

Ei itse kannata jäädä kiinni juuri siitä asiasta, mitä on kieltämässä muilta.

Arvostan realisitia ilmaston- ja luonnonsuojelun linjauksia ja loogisia kokonaisuuksia. Nykyään pitäisi tehostaa valmiuksia sopeutua äärisäihin jo esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa. Etteivät säät pääsisi yllättämään!

Aidot ja konkreettiset teot tärkeimpiä

Juhlapuheita tärkeämpiä ovat aidot ja konkreettiset teot – sellaiset teot, jotka mahdollisimman moni hyväksyy. Maanpäällistä luontoa ei unohdeta esimerkiksi kaupunkien ilmastopolitiikassa. Toisinaan voi käydä niin, että ilmastohankkeet ja maanpäällinen luonto joutuvat vastakkain, kuten esimerkiksi aiemmin mainitussa Akkutehdas Itämeren rantaan -hankkeessa. Tällöinkin on tarkasti arvioitava hankkeiden ympäristövaikutukset. Toivon ympäristötekojen myös painottuvan realismiin ja vaikuttavuuteen. Tällöin saadaan parhaimmat hyödyt.

Ei voi liiaksi painottaa kaupunkisuunnittelussa viheralueiden tärkeyttä, samoin jos isoilla toimijoilla. Jos vaikkapa seurakunnilla on viheralueita omistuksessaan, olisi näiden hyvä hoito huomioitava ilmastostrategiassa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Todella tärkeää on myös pitää toivo mukana ilmasto- ja luontokeskusteluissa. Liian usein on mediassa pelko edellä -lähestymiskulma asioihin. Toivon merkkejä on vahvimmin esimerkiksi se, että vakavassa ilmastotieteessä – kuten Petteri Taalaksen puhuessa – pidetään jo epätodennäköisinä pahimpia viiden asteen ilmastoskenaarioita.

Toivon ylläpito tuo nuorillekin uskoa tulevaisuuteen. Me voimme itse valita, teemmekö luonnonsuojelutyötä otsa kurtussa vai ilon kautta. Minä valitsen ilon kautta eli jälkimmäisen.

Antto Hautamäki on tamperelainen diplomi-insinööri

Hautamäki kuuluu KD-Lehden vapaaehtoisten kirjoittajien toimituskuntaan

Antto Hautamäki