Maa- ja metsätalousministeriössä tettiläisenä ollut Halla-Mari Pakaslahti listaa kolumnissaan syitä huoltovarmuuden ja omavaraisuuden kannalta keskeisen maatalousalan kuihtumiseen: sukupolven- tai omistajanvaihdon toteutumattomuus, maaseudun autioituminen, alan arvostuksen puute, pitkät matkat palveluille, viljelijöiden keski-iän nousu, heikko kannattavuuskehitys ja taloudellinen epävarmuus.

Voimme tehdä nälkäisinä helposti hätiköityjä ja jopa jälkeenpäin harmittavia päätöksiä. Parhain ja tehokkain tapa välttää nämä huonot päätökset on syödä ravitsevaa ja täyttävää ruokaa.

Vielä jonain harmaana päivänä, kun tätä ravintoa menee noutamaan lähimarketista, tuotteiden hinnat ovatkin ällistyttävän korkeat ja kotimaisia elintarvikkeita on niukasti. Nälkää pois pitäviä, ravintoaineita sisältäviä elintarvikkeita täytyy oikein metsästää hyllyjen välistä. Mitä on oikein tapahtunut?

Maanviljelijät vain vähenevät Suomessa. Sukutilat kaatuvat kasaan yksi toisensa jälkeen. Tilojen lopettamisvauhti ei siis ole hiipunut. Onneksemme se ei kuitenkaan vielä näy tuotantomäärissä. Vuotuisten peltotukien haku on toiminut hyvänä mittarina siitä, miten moni tila on edeltävänä vuonna lopettanut tuotannon ja kuinka kovaksi tilojen lopettamistahti on kiihtynyt?

Herää kysymys, missä kaikki uudet maajussit ovat?

Syitä maanviljelijöiden vähäiseen syntyyn on valitettavasti monia. Pitkäaikaisin syy tilojen loppumiselle ja uusien maanviljelijöiden vähäiseen astumiseen alalle on varmaankin maatilojen pitkään jatkunut heikko kannattavuuskehitys. Muihin syihin kuuluvat tukiehtojen ja tukihaun merkittävät muutokset, sukupolven-tai omistajanvaihdoksen ongelmat ja maanviljelijöiden keski-iän nousu.

Erityisesti syrjäseuduilla nuorten innostaminen maatalouteen on ollut haastavaa. Nuoren polku ammatinharjoittajaksi sisältää usein monta mutkaa ja ylämäkeä. Viljelystä innostuneiden nuorten tulisi ensin kouluttautua saadakseen tarvitsemiaan maataloustukia tilalleen. Koulut voivat olla hyvinkin kaukana. Opiskelu tarkoittaisi siis muuttoa. Lisäksi tämä nuori viljelijä, joka kärsii koulujen puutteesta voi myös kohdata ongelman ikätovereiden kanssa. Nuorella maatalousyrittäjällä voi olla hankaluuksia löytää syrjäseudulta ikäistään kumppania ja maatilan tulevaisuus voi näyttää lyhyeltä ja työläältä. Jos kumppani ja perhettä sattuu viljelijällä olemaan, kumppanikin tarvitsee työpaikan ja lasten matkat kouluun ja harrastuksiin venyvät.

Aktiivinen maatalous voi parhaimmillaan pitää jopa pienet kylät elinvoimaisina. Lähituotantoa arvostetaan jopa kansallisellakin tasolla enemmän, koska se tuo työtä ja tuloa kotiseudulleen. Mutta kun maataloutta ei ole, alkaa kylä hiljalleen rappioitua. Maaseudun autioituessa palvelutkin muuttavat kauemmas tai häviävät alueelta kokonaan. Maaseutu siis hiljenee vähitellen täysin.

Eli lopulta ongelmia nuorten houkuttelemisessa maatalousalalle ovat esimerkiksi sukupolven- tai omistajanvaihdon toteutumattomuus, maaseudun autioituminen, alan arvostuksen puute, pitkät matkat palveluille, viljelijöiden keski-iän nousu, heikko kannattavuuskehitys ja taloudellinen epävarmuus.

Osaisimme varmasti arvata, miten kävisi tulevaisuuden Suomessa, jossa ei olisi enää viljelijöitä. Hiljalleen kotimaiset tuotteet alkavat vähentyä kaupoista. Viljelyt jäävät hoitamatta, kun vanhat maajussit jäävät yksi toisensa jälkeen eläkkeelle. Suomen täytyy alkaa tuoda ruokaa entistä enemmän ulkomailta ja pian huoltovarmuuskin heikkenee siinä kaiken sivussa. Kriisitilanteen sattuessa ei ole pian lainkaan omavaraisuutta ja tämä laittaa nopeasti koko Suomen pattitilanteeseen.

Parhain keino kuitenkin välttää näitä uhkakuvia ja kohdata ongelmia on kysyä ensin itse maatalouden tulevaisuudelta eli nuorilta mitä mieltä he ovat maatalouden tulevaisuudesta.

Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan maatalous- ja ruoka-alaa opiskelevien näkemykset alojensa tulevaisuudesta vaihtelevat. Suurin osa opiskelijoista näkee alansa tulevaisuuden positiivisena, mutta taas yli neljännes ennustaa sen negatiivisena. Tämä tuo esille tarpeen tukea nuoria ja kehittää alasta heidän odotustensa arvoisen.

Suurin osa maatalous- ja ruoka-alan opiskelijoista näkee alansa tulevaisuuden positiivisena, mutta taas yli neljännes ennustaa sen negatiivisena.

Onneksi nuoret ovat jo ilmaisseet halunsa kantaa oman kortensa kekoon ja edistää kestävää kehitystä, parantaa eläinten hyvinvointia, jatkaa perhetiloja sekä säilyttää Suomen huoltovarmuus. Näiden nuorten tekemiin ehdotuksiin kuului myös parempia työehtoja, parempaa palkkaa, parempi arvostus yhteiskunnassa ja palveluiden saatavuus maaseudulla.

Alan valintaan vaikuttavat myös mielikuvat. Nykyään nuorten mielikuvat maaseudusta muistuttavat kovasti vanhoja suomalaisia filmejä, vaikka todellisuus on kaukana tästä. Käsitys on vanhentunut ja eroaa todellisuudesta, joten Suomen oikea maatalous voi olla vielä suuri yllätys. Sitten kun tämän yllätyksen kohtaa vaikka opiskelupaikkaa pohdiskeltaessa, voi taas kiinnostus maatalouteen lähteä käsityksen mukana.

Orpon hallitus on huomioinut maanviljelijät hallitusohjelmassaan, yrittäen samalla tehdä maatalousyrittäjyydestä varmempaa alavaihtoehtoa nuorille. Välitä viljelijästä -projektin ja lomituspalveluiden vaalimisen tavoitteena on ylläpitää viljelijöiden työkykyä. Vaikka hallitus työskentelee maatalousyrittäjien vakaamman ja tasapainoisemman tulevaisuuden eteen, se ei kuitenkaan ole ainoa, joka asialle voi jotain tehdä.

Nuoret, joita maantalouteen niin kovasti kaivataan, haluavat alansa tulevaisuuden näyttävän selkeältä ja luotettavalta. Näistä toiveikkaista nuorista voi olla korvaamaton apu keksittäessä upouusia ja monipuolisia ratkaisuja yhteiseen ongelmaan.

Nuoret, joita maatalouteen niin kovasti kaivataan, haluavat alansa tulevaisuuden näyttävän selkeältä ja luotettavalta. Näistä toiveikkaista nuorista voi olla korvaamaton apu keksittäessä upouusia ja monipuolisia ratkaisuja yhteiseen ongelmaan. Talkoilla saisi nopeamminkin vielä kitkettyä nämä maata syövät rikkaruohot irti, jotta saadaan pikaisemmin kylvettyä itäviä siemeniä tilalle.

Yhteistyölle olisi nyt aika – eikä vasta sitten, kun pellot ovat täysin hiljenneet.

Kirjoittaja Halla-Mari Pakaslahti – arkisemmin Halla – on kotoisin maatilalta Vesilahdesta. Hän on ollut syyskuussa tet-harjoittelijana maa- ja metsätalousministeriössä.

– Olen utelias tästä maailmasta. Kotipuolessa olen monessa projektissa mukana, joka paikan höylänä. Nyt päädyin tänne MMministeriöön tettiin, Halla Pakaslahti kertoo. Hänet kuvattiin  Eduskuntatalossa, jonne hän pääsi vierailemaan tet-harjoittelun aikana. (Kuva Kristiina Kunnas)