Peter Östman kolumnissaan: Miksi kristittyjen ja siviilien tappaminen Afrikassa ei nostata mielenosoituksia?

6.11.2025 klo 20:25 Kolumnit Peter Östman

– Gazan puolesta on marssittu ja osoitettu mieltä, mutta Sudanin ja Nigerian kristittyjen vainoissa maailman hiljaisuus on korviahuumaava, toteaa kansanedustaja Peter Östman kolumnissaan.

Sudanin sisällissota osoittaa jälleen, kuinka valikoiva maailman omatunto on. Viikonloppuna kapinallisjoukko Rapid Support Forces (RSF) valtasi Al-Fashirin kaupungin Länsi-Sudanissa ja teki joukkomurhan paikallisessa sairaalassa.

Kaupungista paenneet ihmiset kertoivat kohdanneensa mielivaltaista pahoinpitelyä ja väkivaltaa matkalla alueen pakolaisleirille. YK:n humanitaarinen johtaja Tom Fletcher syytti turvallisuusneuvostoa passiivisuudesta ja varoitti, että etninen puhdistus voi levitä koko Darfuriin.

Tämä ei ole uusi tragedia. RSF ja sen edeltäjät, Janjaweed-joukot, ovat vuosikymmenten ajan olleet vastuussa joukkomurhista ja raiskauksista Darfurissa. Sota on vaatinut kymmeniä tuhansia siviiliuhreja ja ajanut miljoonia ihmisiä pakoon kodeistaan. Open Doors -järjestön mukaan yli 380 miljoonaa kristittyä elää maailmanlaajuisesti vainon alla. Vaarallisimmat maat kristityille ovat Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa.

Kun Gazaa pommitettiin, tuhannet suomalaiset kokoontuivat kaduille. He huusivat iskulauseita, kantoivat banderolleja ja peräänkuuluttivat ihmisarvoa. Missä ovat mielenosoitukset nyt? Missä ovat ne, jotka huutaisivat Lopettakaa tappaminen Darfurissa tai Puolustakaa kristittyjä Sudanissa ja Nigeriassa?

Hiljaisuus on korviahuumaavaa. Kyse ei ole tiedon puutteesta. YK:n raportit, uutisartikkelit ja avustusjärjestöjen vetoomukset ovat kaikkien saatavilla. Silti Afrikan tragediat eivät herätä samaa myötätuntoa kuin Lähi-idän muslimiväestöön kohdistuvat hyökkäykset.

Palestiina sopii täydellisesti ”sorretun kansan” tarinaan, joka taistelee ”Israelia ja sortavaa länsimaailmaa” vastaan. Mutta Sudan ja Nigeria eivät sovi tähän kuvaan. Niiden konfliktit ovat sisällissotia islamististen ja muiden etnisten ryhmien välillä. Kristityt ovat usein uhreja, mutta heidän puolustamisensa ei tuo poliittisia pisteitä.

Joillekuille ideologia painaakin enemmän kuin ihmisoikeudet. Moraalin ei kuitenkaan pitäisi olla suhteellista. Jos ihmisarvo on universaalia, sen täytyy koskea myös afrikkalaista kristittyä uhria.

Jos haluamme olla johdonmukaisia ihmisoikeuksien puolustajia, meidän täytyy uskaltaa puolustaa myös vainottuja kristittyjä.

YK:n toiminta osoittaa myös, kuinka politisoitunut järjestö on. Sudanin ja Nigerian asukkaiden kärsimys on ollut tiedossa jo vuosia, mutta mitään ei tapahdu.

Sama kaava toistuu: raportteja, komiteoita ja kriisikokouksia – mutta ei suojaa siviileille. Sudanin kristityt pakotetaan pakenemaan kodeistaan ja he maksavat hinnan sodasta, jota eivät itse ole valinneet.

Yhdysvalloissa Donald Trump otti hiljattain esille kristittyjen vainon Pohjois-Nigeriassa. Hän syytti maan hallitusta passiivisuudesta ja jäädytti kehitysavun. Hänen lausuntojaan voidaan ajoittain kokea ristiriitaisina, mutta ainakin hän uskalsi nostaa asian esille.

Länsimaiden hallitukset puhuvat usein ihmisoikeuksista, mutta harva uskaltaa puhua kristittyjen vainosta. Kukaan ei vaadi kiireellistä YK:n kokousta tai julkista mielenosoitusta Al-Fashirin uhrien vuoksi.

Monet ovat marssineet Lähi-idän puolesta. Mutta nyt, kun afrikkalaisia kristittyjä ja siviilejä kuolee sairaaloihin kohdistuneissa hyökkäyksissä, on aivan liian hiljaista. Ehkä siksi, että heidän kärsimyksensä ei sovi “tarinaan”. Ehkä siksi, että se on “poliittisesti epämukavaa”.

Afrikan vainotut kristityt tarvitsevat maailman, joka ei käännä katsettaan pois. Jos haluamme olla johdonmukaisia ihmisoikeuksien puolustajia, meidän täytyy uskaltaa puolustaa myös vainottuja kristittyjä.

Kirjoittaja Peter Östman on neljännen kauden kansanedustaja Luodosta, Vaasan vaalipiiristä

Östman toimii Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana

– Sama kaava toistuu: raportteja, komiteoita ja kriisikokouksia – mutta ei suojaa siviileille. Sudanin kristityt pakotetaan pakenemaan kodeistaan ja he maksavat hinnan sodasta, jota eivät itse ole valinneet, Peter Östman kirjoittaa. (Kuva Kristiina Kunnas)

 

Ylös