Kansanedustaja Päivi Räsänen kertoo, kuinka hänen tapaustaan käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa. Rikosnimike ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” linkittyy lainsäädäntöön, jota Räsänen itsekin oli hyväksymässä. – Jälkikristillisessä yhteiskunnassa on kapinaa kristinuskoa kohtaan, hän sanoo.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen kertoo KD-Kompassi-ohjelmassa (Radio Dei, la 22.11. klo 12.50), kuinka hänen tapaustaan käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa.

Räsäsella on takanaan yli 6 vuotta kestänyt piina, joka on nyt päätynyt korkeimpaan oikeuteen. Tämä ei silti vieläkään välttämättä merkitse päätepistettä hänen oikeusprosessilleen.

Se on kylläkin päätepiste suomalaisessa oikeusjärjestelmässä; siinä vaiheessa, korkeimman oikeuden päätös tulee, niin kaikki oikeusasteet Suomessa on läpikäyty.

– Mutta tietenkin, jos minulle tulisi tuomio korkeimmasta oikeudesta, vastoin näitä alempia oikeusasteiden päätöksiä, niin sitten kyllä valittaisin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, Räsänen kertoo.

Tällöin käsittely jatkuisi Strasbourgissa.

Räsänen oli korkeimman oikeuden kuultavana muutama viikko sitten. Tällaisia kuulemisia tapahtuu erittäin harvoin ja sinänsä harvinaista on sekin, että korkein oikeus edes ottaa tällaisia juttuja käsiteltäväksi.

– Siellä haluttiin kuulla nimenomaan minun motiivejani ja ajatuksia siitä, että minkä takia olen näistä aiheista kirjoitellut.

Tilanne oli Räsäsen mukaan rauhallinen ja arvokas, jos sitä vertaa aikaisempiin käräjäoikeuden ja hovioikeuden istuntoihin.

– Ei ollut sellaista ristikuulustelun meininkiä eikä teologista keskustelua, mitä käytiin käräjäoikeudessa synnistä ja eri Raamatun kohdista, hän kertoo.

Kuitenkin eräs seikka häkellytti Räsästä.

– Syyttäjä ei kysynyt minulta mitään, vaikka päätarkoitus oli nimenomaan kuulemiseni. Syyttäjä toimi niin, että hän loppupuheenvuoroonsa, joka oli juuri ennen istunnon päättymistä, latasi erilaisia syytöksiä, joihin en enää pystynyt vastaamaan.

– Se oli kiusallinen tilanne, koska siinä (syyttäjän) loppupuheenvuorossa tuli aivan valheellisia väitteitä, joihin olisin halunnut reagoida ja oikaista ne, mutta siihen ei enää ollut mahdollisuutta, Räsänen kertoo.

Syyttäjällä oli selvästi Räsäsen mukaan sellainen strategia, että he halusivat antaa mahdollisimman vähän ääntä hänelle.

– Ja jättää sitten ikään kuin siinä tilanteessa tuomarien korviin kaikumaan erilaisia omia tulkintojaan, hän arvioi.

Räsäsen rikosnimike ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” linkittyy lainsäädäntöön, jota hän itsekin oli hyväksymässä.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on ollut lainsäädännössä jo yhdeksänkymmentäluvulta, mutta 2010 lakiin lisättiin seksuaalivähemmistöt. Samassa yhteydessä tehtiiin ”jatkuvasti saatavilla pitäminen” kielletyksi, mikä tarkoittaa internetissä olevaa materiaalia.

Räsänen kertoo, että kun asiaa käsiteltiin eduskunnassa vuonna 2010, se tapahtui vaalien lähestyessä.

– Siihen paneuduttiin varmasti liian huonosti. Ei edes perustuslakivaliokuntaan kuultu uskonnonvapauden sananvapauden näkökulmasta, mikä on varmasti jälkikäteen ajatellen virhe.

– Mutta kyllä itse silloin pykälät luin ja ajattelin, että ei tietenkään ole oikein kiihottaa kansanryhmää vastaan. Siis solvata, panetella tai uhata mitään vähemmistöä, ei myöskään seksuaalivähemmistöjä.

Räsänen ei ikimaailmassa olisi voinut kuvitellakaan, että hänen omat kirjoituksensa (jo vuodelta 2004) olisivat kerran korkeimman oikeuden tutkittavana.

– Tai että ne olisivat lainvastaisia. Että se, mitä Raamatussa opetetaan kristillisestä avioliitosta, olisi tämän lainsäädännön vastaista.

Räsäsen mielestä sananvapauden rajoituksiin pitää suhtautua äärimmäisen varovaisesti lainsäädännössä, koska niitä voidaan sitten erilaisten vallitsevien ideologioiden näkökulmasta tulkita varsin ennakoimattomalla tavalla.

– Tämä on niin sanottujen vihapuhelakien iso ongelma, hän arvioi nyt.

Se, että esimerkiksi perinteisten kristillisten arvojen edustajat ovat nyt tulilinjalla, johtuu Räsäsen mukaan juuri tästä.

– Jälkikristillisessä lännessä on vallalla tietynlainen progressiivinen ideologia. Siksi sananvapauden rajoituksia selkeästi kohdistetaan nimenomaan kristillisen arvomaailmaan eikä niinkään islamiin, hän sanoo.

– Islaminuskoiset ovat välttyneet tämänkaltaisilta prosesseilta, vaikka sen piirissä esiintyy hyvinkin rajuja kannanottoja, muun muassa homoseksuaalien kivittämisestä.

Räsäsen mukaan kyse onkin tietynlaisesta kapinasta kristinuskoa kohtaan.

– Koko meidän yhteiskuntajärjestys ja lainsäädäntökulttuuri rakentuu todella vahvasti kristinuskon varaan. Siksi näen nykyisen kehityksen sellaisena paniikinomaisena tarpeena irrottautua kristillisestä arvopohjasta.

Räsänen ei kuitenkaan itse aio vaieta eikä kehota siihen muitakaan kristittyjä.

– Mitä enemmän vaietaan ja ruvetaan harrastamaan itsesensuuria ja ollaan hiljaa vaikeista kysymyksistä, niin sitä ahtaammaksi käy sananvapauden tila.

– Ei auta ikään kuin mennä nurkkaan ja olla hiljaa; kyllä sieltä nurkastakin meidät löydetään, hän muistuttaa.

Selkänojankin pitäisi olla kunnossa, sillä perustuslaissa on sananvapaus ja uskonnonvapaus.

Kristityille sananvapaus on Räsäsen mukaan aivan välttämätöntä, koska Jeesus on antanut suuren tehtävän viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan.

– Jumala ihmeellisesti käyttää myös erilaisia rajoitteita ja Hän on aika mestari kääntämään  mahdolliset rajoitteet niin, että ne itse asiassa avaavatkin mahdollisuuksia pitää evankeliumin sanomaa esille. Näin on käynyt itsellenikin niin poliisin edessä, oikeussalissa ja median edessä, jopa ympäri maailmaa.

– Olen itse asiassa kiitollinen koko tästä prosessista, Räsänen kertoo.

Kuuntele Päivi Räsäsen koko haastattelu KD-Kompassi-ohjelmassa Radio Deillä lauantaina 22.11. klo 12.50. alkaen.