Israelin toimia koskeva kritiikki on Suomessa ja laajemmin Euroopassa välitöntä, jatkuvaa ja äänekästä. Samaan aikaan Iranin islamistisen hallinnon harjoittama systemaattinen väkivalta, laaja sensuuri ja joukkovangitsemiset jäävät vähälle huomiolle, KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman vertaa.

Iranilaiset vaativat vapautta, demokratiaa ja muita perusoikeuksia vuosikymmenten sorron jälkeen. Iranissa on viikkojen ajan nähty yksi maan laajimmista protestiaalloista vuosikymmeniin.

Mielenosoituksia on järjestetty kaikissa maan 31 provinssissa vastalauseena taloudelliselle romahdukselle, järjestelmälliselle sorrolle ja teokraattiselle diktatuurille. Hallinnon vastaus on ollut massapidätykset, internet-yhteyksien katkaiseminen tiedonkulun estämiseksi sekä tappavan voiman käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Suomessa monet – usein vihervasemmistoon lukeutuvat – poliittiset toimijat, jotka normaalisti profiloituvat ihmisoikeuksien voimakkaina puolustajina, ovat olleet poikkeuksellisen hiljaa Iranin tilanteesta. Tämä vaikeneminen paljastaa KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östmanin mielestä ihmisoikeuspuheen kaksinaismoralismin ja epäjohdonmukaisuuden.

– Erityisesti yleensä naisten oikeuksia puolustavien hiljaisuus on korvia huumaavaa. Iranissa naiset ovat protestien etulinjassa ja maksavat vastarinnastaan kovan hinnan, kun islamistihallinto alistaa ja rankaisee heitä, hän sanoo.

Iranin demokraattisten kansanliikkeiden sivuuttaminen ja tästä seuraava tosiasiallinen myötäily Hamasin, Hizbollahin ja Teheranin teokraattisten vallanpitäjien suuntaan on Östmanin mielestä käsittämätöntä ja moraalisesti kestämätöntä.

– Islamistisen Iranin päävihollisen, Israelin, toimia koskeva kritiikki on Suomessa ja laajemmin Euroopassa on välitöntä, jatkuvaa ja äänekästä. Samaan aikaan Iranin islamistisen hallinnon harjoittama systemaattinen väkivalta, laaja sensuuri ja joukkovangitsemiset jäävät vähälle huomiolle. Valtioita arvioidaan eri mittareilla sen mukaan, mikä hallinto on kyseessä, hän vertaa.

Kun Israelin kritiikki on toistuvasti voimakasta, mutta Iranin sortotoimet sivuutetaan, valikoiva solidaarisuus voi Östmanin mukaan muuttua piileväksi antisemitismiksi.

– Tällöin Israelin valtio asetetaan jatkuvasti vastuuseen maailman vääryyksistä samalla, kun monet vakaviin ja laajoihin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvät hallinnot jäävät käytännössä ilman seuraamuksia. Tämä valikoiva lähestymistapa rapauttaa koko ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta.

– Ihmisoikeudet eivät voi olla ideologinen väline, jota käytetään omien liittolaisten suojelemiseen tai poliittisesti epämieluisten valtioiden yksipuoliseen syyllistämiseen. Universaalit oikeudet menettävät merkityksensä, jos niitä sovelletaan valikoivasti.

– Suomen ulkopolitiikan ja ihmisoikeuslinjan on perustuttava universaaleihin periaatteisiin. Ihmisoikeudet ovat jakamaton kokonaisuus, jota on puolustettava riippumatta siitä, minkä hallinnon rikkomuksista on kyse.