– Vainottujen kristittyjen tilanne ei ylitä uutiskynnystä, vaikka kyse on vainotuimmasta ihmisryhmästä, ministeri ja KD:n puheenjohtaja Sari Essayah sanoo.

Essayah kommentoi vuosittain julkaistavaa, kristittyjen vainoista kertovaa World Watch List -raporttia, jota esiteltiin Helsingissä 14.1.

Essayah kiitti Open Doors-järjestöä raportin julkaisemisesta ja siitä pitkäjänteisestä ja rohkeasta työstä, jota järjestö tekee vainottujen kristittyjen äänenkannattajana ja rinnalla kulkijana eri puolilla maailmaa.

– Ilman Open Doorsin kaltaisia toimijoita ja kristillisiä medioita tietäisimme esimerkiksi Nigerian kristittyjen äärimmäisen vakavasta tilanteesta huomattavasti vähemmän, jos ehkä ollenkaan. Siksi on aivan olennaista tukea näitä mittamattoman arvokasta työtä tekeviä toimijoita, Essayah arvioi.

Vainoraportti toistaa vuosi toisensa jälkeen painavan ja yhä edelleen liian vähäiselle huomiolle jäävän viestinsä: kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Juuri julkaistun raportin mukaan noin 388 miljoonaa kristittyä kokee vakavaa vainoa.

– Raportti on pysäyttävä muistutus siitä todellisuudesta, jossa miljoonat kristityt joutuvat elämään. He elävät jatkuvan uhan, syrjinnän ja väkivallan alla vain siksi, että he uskovat sanomaan Kristuksesta, Essayah sanoo.

Hän muistuttaa, että kenenkään ei pidä joutua vainotuksi uskonsa, vakaumuksensa tai omantuntonsa tähden. Vainottujen kristittyjen rinnalla on Essayahin mukaan oltava myös poliittisella tasolla. Eduskunnassa toimii muun muassa uskonnon- ja omantunnonvapauden ryhmä, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta näistä kysymyksistä ja varmistaa, että uskonnonvapaus huomioidaan lainsäädännössä ja päätöksenteossa.

– Tämä työ on tärkeää, mutta se vaatii tuekseen jatkuvaa julkista keskustelua ja poliittista rohkeutta.

Uskonnonvapauden ei Essayahin mukaan pidä olla vain juhlapuheiden koriste, vaan todellinen kriteeri, kun arvioidaan kansainvälisiä suhteita.

– Vainottujen kristittyjen asema on otettava entistä painokkaammin huomioon niin ulkopolitiikassamme, kauppasopimuksissa kuin muussa taloudellisessa yhteistyössä. Ihmisoikeudet, mukaan lukien uskonnonvapaus, eivät voi olla irrallinen lisä, vaan niiden tulee olla ehtoja yhteistyölle.

Hän toivoo, että vainottujen kristittyjen tilanne nousisi enemmän esille myös valtamediassa.

– Ihmettelenkin, miksi yhden ihmisryhmän systemaattinen syrjintä ja vaino ei ylitä uutiskynnystä samalla tavalla kuin monet muut ihmisoikeusloukkaukset?

Viime aikoina poliittiset boikotit ovat tulleet Suomessakin kauppojen valikoimaan.

– Jos tämä on se suunta, johon halutaan edetä, niin mikseivät samaiset tahot voisi reagoida yhtä voimallisesti vainottujen kristittyjen puolesta, Essayah kysyy.

Hän muistuttaa, että vainotut kristityt ovat ihmisiä, jotka eivät ole ainoastaan vainon kohteita, vaan jotka samaan aikaan edistävät yhteisöissään kaikkea sitä, mitä pidämme yhteiskunnallisesti arvokkaana: koulutusta, terveydenhuoltoa, hoivaa heikoimmille, vapaaehtoistyötä ja lähimmäisvastuuta.

– Jos siis kaupan ala haluaa olla arvolähtöinen ja poliittinen toimija, olisi johdonmukaista, että se boikotoisi tahoja, jotka järjestelmällisesti sallivat ja edistävät kristittyjen vainoa.

Yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen rinnalle Essayah nostaa myös rukouksen merkityksen. Rukous ei ole hänen mukaansa vetäytymistä vastuusta, vaan tapa pyytää apua ja seistä rinnalla silloin, kun omat vaikutusmahdollisuutemme ovat rajalliset.

– Monille vainotuille kristityille tieto siitä, ettei heitä ole unohdettu, on jo itsessään merkittävä rohkaisun lähde.

– Samalla vainottujen kristittyjen elämä muistuttaa meitä siitä, että Raamatun lukeminen, lempivirren veisaaminen tai vain yhteys toisiin kristittyihin ovat asioita, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä. Me saamme täällä Suomessa kiitollisena iloita siitä, että nämä asiat ovat meille mahdollisia, ja samalla muistaa rukouksin heitä, jotka eivät ole yhtä etuoikeutettuja.