Ilmastonmuutos ruokkii peuroja, susia ja puutiaisia, joten kannanhoito on nähtävä kokonaisuutena. Luonto ja ihmiset tarvitsevat tasapainoa – eivät vastakkainasettelua, kirjoittaa tamperelainen Elina Kähäri.

Valkohäntäpeura ei ole alkuperäinen osa Suomen luontoa, vaan Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla tuotu vieraslaji. Metsäkauris on levinnyt Suomeen luontaisesti etelästä. Senkin kanta on kasvanut voimakkaasti erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Ilmastonmuutoksen myötä leudot talvet ja pitkät syksyt ovat parantaneet molempien lajien elinolosuhteita ja mahdollistaneet tiheät paikalliskannat myös taajamien ja kaupunkien liepeillä.

Runsas peurakanta vaikuttaa moniin ilmiöihin samanaikaisesti. Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit ovat puutiaisten tärkeimpiä isäntiä. Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Heikki Henttosen mukaan yhdessä peurassa tai kauriissa voi olla jopa tuhansia puutiaisia. Mitä enemmän peuroja ja kauriita on, sitä paremmat edellytykset puutiaisilla on lisääntyä ja levitä. Samalla sudet seuraavat ravintoa, ja runsaat peura- ja kauriskannat vahvistavat susikantaa ja houkuttelevat susia yhä lähemmäs asutusta.

Mitä enemmän peuroja ja kauriita on, sitä paremmat edellytykset puutiaisilla on lisääntyä ja levitä. Samalla sudet seuraavat ravintoa, ja runsaat peura- ja kauriskannat vahvistavat susikantaa ja houkuttelevat susia yhä lähemmäs asutusta.

Liialliset peurakannat näkyvät suoraan arjessa. Peurat aiheuttavat vuosittain tuhansia liikenneonnettomuuksia, mittavia metsätuhoja, viljelyvahinkoja sekä pihojen ja puutarhojen järjestelmällistä syöntiä. Puutiaisten levittämät taudit, kuten borrelioosi ja puutiaisaivokuume, ovat todellisia terveysriskejä, joiden seuraukset voivat olla vakavia ja joiden haitta on monelle rahassa mittaamaton. Alueilla, joilla sudet liikkuvat ravinnon perässä, huoli kotieläinten turvallisuudesta on arkipäivää.

Alueilla, joilla sudet liikkuvat ravinnon perässä, huoli kotieläinten turvallisuudesta on arkipäivää.

Susikeskustelu pyörii silti usein tunteissa. Toisessa päässä ovat ne, joiden arkea sudet ja kasvavat peurakannat konkreettisesti rajoittavat. Toisessa ääripäässä keskustelua hallitsee jyrkkä vastustus kaikkea suden kannanhoitoa kohtaan, ja puhe kääntyy helposti mielikuviin suden sukupuuttoon hävittämisestä. Usein nämä näkökulmat kumpuavat alueilta, joilla sudet eivät ole osa jokapäiväistä arkea. Näiden ääripäiden väliin tarvitaan enemmän tutkittuun tietoon perustuvaa ja kokonaisuutta ymmärtävää keskustelua.

Suden kannanhoitoa ei voida tehdä irrallaan peurakannoista. Susien määrä ja käyttäytyminen seuraavat ravintotilannetta, ja siksi myös peurojen määrällä on suora vaikutus susikannan kehitykseen ja liikkumiseen asutuksen liepeille. Samalla peurakannan koko vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, metsätalouteen, viljelyyn ja ihmisten terveyteen.

Siksi susien kaatopäätökset ja peurakannan verotus on aina tarkasteltava yhdessä. Kyse on samasta ekosysteemistä ja samasta ravintoketjusta.

Ilmastonmuutos on muuttanut luonnon tasapainoa.

Nyt tarvitaan hallittua, tutkittuun tietoon perustuvaa kokonaisharkintaa ja ratkaisuja, jossa perheiden turvallinen arki, kotieläinten suoja ja ympäristön kantokyky kulkevat käsi kädessä. Luonto ja ihmiset tarvitsevat tasapainoa – eivät vastakkainasettelua.

Elina Kähäri

Kirjoittaja Elina Kähäri on terveystieteiden maisteri Tampereelta. Kristillisdemokraatit on nimennyt Kähärin Pirkanmaan KD-eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään 2027 vaaleihin.

Elina Kähäri. (Kuva Riitta Haapala)