”Xxx oli rohkeissa kuvissa”, kirjoittavat iltapäivälehdet. ”Hänellä oli rohkea asu”. Mitä rohkeutta nuorilta naisilta vaatii paljaan pinnan esittely? Se on muodikasta, sillä saa julkisuutta ja kenties, jos tuotteena pidetään ihmistä itseään, se myy. Myyntinsä edistämiseksi iltapäivälehdetkin sitä kannustavat nimeämällä sen rohkeudeksi, vaikka enemmänhän muistuttaa pelkuruutta, jos oman edun ja hyväksynnän tavoittelun vuoksi sopeutuu toisten toiveisiin.

Milloin ryhmäpaineeseen mukautuminen on tullut rohkeudeksi? Eikö rohkeutta ole päinvastoin asettua vastustamaan ryhmäpainetta, kun huomaa sen olevan väärässä? Ajatella itsenäisesti, seurata totuutta ja puolustaa heikompia.
Aristoteles luetteli neljä hyvettä: käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Ne liittyvät toisiinsa, sillä rohkeus ilman viisautta on tyhmänrohkeutta, ilman oikeamielisyyttä se voi asettaa yksityisen hyvän yhteisen hyvän edelle ja ilman kohtuullisuutta antaa ihmisille kannettavaksi epärealistisia taakkoja. Ylilyövien ja heikosti toimivien ratkaisujen esittäminen politiikassa ei ole oikeaa rohkeutta, ne eivät ole oikeasti “rohkeita” esityksiä.

Tuomas Akvinolainen lisäsi perushyveiden listaan uskon, toivon ja rakkauden. Vaatii todellista rohkeutta nähdä itsensä sellaisena kuin on, pahaan taipuvaisena ja irrallaan Jumalasta olevana. Rohkeuteen kuuluu eläminen armosta, tulevaisuuden usko ja toivo paremmasta.

Totuutta pitää puhua rakkaudessa eli ottaen huomioon toisten paras. Jo antiikissa toki havaittiin, että rohkeat totuuden puhujat joutuvat usein pilkatuiksi tai vainotuiksi. Nykyään pilkkaamisesta huumorin varjolla on tullut “rohkeutta”, mutta todellisuudessa rohkea ja oikeudentuntoinen ihminen asettuu pilkatun puolelle.

Wikipedian mukaan ”moraalinen rohkeus” on kyky toimia oikein välittämättä vastustuksesta, häpeästä, skandaalista tai vähättelystä. Siis se ei ole kykyä toimia rajulla tavalla väärin mistään välittämättä.

Eri tapoja mieltää rohkeus nousi esiin sulatellessani KD:n vaaliteemaa: “Rohkeus rakentaa tulevaisuutta”. En ole ollut mukana keksimässä sitä, mutta mielestäni se on parhaita KD:n tunnuslauseita pitkiin aikoihin. Sille voi hyvin löytää pohjaa puolueen toiminnasta vaikkapa kotihoidontuen säilyttämiseksi tai avioliiton ja lapsen parhaan puolustamiseksi.

“Rohkeus” ei ole lauseen subjekti, eli rohkeus ei rakenna vaan ihmiset rakentavat. Se tulee ilmi ruotsinkielisissä versiossa, jossa sanotaan “Mod att bygga” eikä “Mod bygger”. Jähmettymällä peloissaan paikoilleen Suomi ei selviä talouskurimuksesta, vaan tarvitaan rohkeata asennetta investoida tulevaisuuteen, kehittyä jokaisella yhteiskuntaelämän alueella tietotaitoa hankkimalla, innovoimalla ja tieto- ja viestintätekniikkaa soveltamalla.

Otan siis vaalilauseen kehotuksena ja rukouksena: “Kasvakoon meissä rohkeus rakentaa tulevaisuutta”.

(Julkaistu myös Uuden Suomen blogissani)