Pienten lasten hoitokeskustelu tullee jatkumaan muodossa jos toisessa yhteiskunnassamme, jos ei seuraavalla vaalikaudella, myöhemmin. Tällä päättyvällä eduskuntakaudella suunnitelma kotihoidontuen silppuamisesta pieneksi saatiin onneksi estettyä. Jarrutusjälki on pitkä, KD voi siitä olla ylpeä.

Kotihoidontuen kiintiöittämistä isän ja äidin kesken on perusteltu naisten tasa-arvon lisäämisellä. Perhepolitiikkaa tulee tehdä aina lasten etu edellä. Pakkokiintiöityksen sijaan ja järjestelmän selkeyttämiseksi on vaihtoehto: uusi perhevapaajärjestelmä ja sen palvelusetelimalli yksinkertaistavat eri vaihtoehtojen käyttämistä ja samalla parantaisi naisten tasa-arvoa.

Jarrutusjälki on pitkä, KD voi siitä olla ylpeä.

Perhevapaajärjestelmää voidaan uudistaa perheiden valinnanvapautta lisäämällä eli raha seuraa lasta -mallilla. Siinä käytettäisiin hoitolupausta tai palveluseteliä: rahallinen arvo olisi valtion puolelta maksettuna sama kaikille lapsille.

Palvelusetelissä eli ”taaperobonuksessa” korostuu se, että perheet itse voivat valita hoitolupauksella kunnallisen päivähoidon, palvelusetelillä yksityisen hoidon tai itse kotona toteutetun lastenhoidon välillä. Malli innostaisi myös palveluiden tuottajia hyvään laatuun ja vaihtoehtojen turvaamiseen.

Kotona lapsia hoitavan eläketurvaa on mahdollista uudistaa. Miksi ei perheen kotihoidontuen aikana saamaa eläkeoikeutta jaettaisi työssä käyvän ja lasta hoitavan henkilön välillä? Tämä parantaisi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Jakaminen vahvistaisi toivotusti naisten eläkekertymää. Uudistuksella osoitettaisiin yhteiskunnallista arvostusta lasta tai lapsia kotona hoitavien työtä kohtaan.