Vangit osallistuvat jumalanpalveluksiin huomattavasti muuta väestöä aktiivisemmin. Yli puolet mies-, ja kaksi kolmasosaa naisvangeista sanoo olevansa uskonnollisia ja haluaa olla yhteydessä omaan uskontokuntaansa vankila-aikanaan.

Tulokset käyvät ilmi Kirkkohallituksen ja Rikosseuraamuslaitoksen selvitysraportista, jossa kartoitettiin uskonnonharjoittamista ja sieunhoitoa vankilalaitoksissa.

Jumalanpalveluksiin osallistumisessa naisvangit ovat aktiivisimpia, viidennes heistä kertoi käyvänsä niissä jopa viikoittain. Kerran kuussa jumalanpalveluksiin ilmoitti osallistuvansa viidennes miesvangeista ja puolet naisista.

Kaikista naisvangeista noin 70 prosenttia, miehistä noin 60 prosenttia käy kirkossa ainakin joskus vankeutensa aikana.

Kolmasosa vangeista kokee vankeusaikana muutosta uskonnollisuudessaan, usein hengellisyyden korostumisena ja omien arvojen muuttumisena.

Hengelliseen ryhmätoimintaan osallistuu lähes puolet mies- ja runsas puolet naisvangeista. Vankilapappien lisäksi hengellistä toimintaa järjestävät eri kirkkokunnat ja herätysliikkeet.

Vankilapapeilla ja -diakoneilla on kirkon muihin työntekijöihin verrattuna poikkeuksellisen paljon henkilökohtaista sielunhoitotyötä. Se koetaan vankien keskuudessa tärkeäksi: kolme neljäsosaa ilmoitti pitävänsä sitä hyvin tarpeellisena tai jopa välttämättömänä ja 90 prosenttia vähintäänkin melko tärkeänä. Puolet vangeista käy sielunhoitokeskusteluja vankilapapin tai -diakonin kanssa vankeusaikanaan.

Niin ikään enemmistö vankiloiden johtajista pitää vankien tavoin tärkeänä sitä, että vankilassa on päätoiminen sielunhoitaja ja tarjolla monipuolista hengelllistä toimintaa. Johtajien mukaan tämä vaikuttaa kaikkien vankien ja koko vankilan hyvinvointiin.