Nälän piti olla jo puolitettu

7.10.2015 klo 13:51 Pääkirjoitukset Kristiina Kunnas

Kristillisdemokraatit on taistellut kehitysyhteistyön rahoituksen säilymisen puolesta määrätietoisesti. Perussuomalaisten vaatimukset kehitysyhteistyön leikkauksista osuivat nyt pahimpaan mahdolliseen saumaan. Sipilän hallitus oli hurjien säästöpaineiden edessä, joten raju leikkaus maailman köyhimmiltä ja haavoittuvimmassa asemassa olevilta suostuttiin ottamaan hallitusohjelmaan.

Kun vierekkäin ovat Suomen yli 300 000 työtöntä ja tänne saapuneet uudet suomalaiset, ovat lähdökohdat erilaiset, mutta tavoitteet samat. Tulla toimeen, saada elanto, kyetä jatkamaan elämistä.

Näinä päivinä monissa kansalaisjärjestöissä eletään kohtalon hetkiä. Henkilökunnat kuulevat yhteistoimintaneuvottelujen tulokset. Kerrotaan, ketkä irtisanotaan ja mitkä projektit lopetetaan ja mitkä saavat supistettuina ja karsittuina jatkaa.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhattavoitteet allekirjoitettiin syksyllä 2000. Elettiin toivon ja tulevaisuuden aikaa. Viidessätoista vuodessa piti puolittaa köyhyys ja nälkä, lapsikuolleisuus, HIVin ja malarian leviäminen, turvata koulutus, kestävä kehitys ja pitää äidit terveinä.

Paljon hyvää on saatukin aikaan.

Mutta vain vuotta vuosituhattavoitteiden allekirjoituksen jälkeen muuttui maailman turvallisuustilanne kohtalokkaasti yhtenä aurinkoisena aamupäivänä. Iskusta New Yorkin WTC-kaksoistorneihin alkoi loppumaton ja epäonnistumaan tuomittu yritys sodassa terrorismia vastaan.

Tavoitteet risteävät maailmassamme. Aina on niitä, jotka haluaisivat auttaa lähimmäisiään ja antaa osan leivästään ja tuloistaan heidän tukemisekseen. Samanaikaisesti on aina niitä, jotka ovat valmiit varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan saadakseen itselleen toisen hankkiman vaurauden.

Olemme nähneet maahanmuuttotulvasta vasta alun. Emme vielä tiedä, miten tilanne kärjistyy. On vaikea ennustaa, kuinka valmiita rakentavaan muutokseen tänne ja muualle Eurooppaan saapuneet ja edelleen saapuvat ihmiset ovat. Saati sitä, miten radikalisoituvia me suomalaiset olemme, kun tilanteemme peruuttamattomasti muuttuu.

Kun vierekkäin ovat Suomen yli 300 000 työtöntä ja tänne saapuneet uudet suomalaiset, ovat lähdökohdat erilaiset, mutta tavoitteet samat. Tulla toimeen, saada elanto, kyetä jatkamaan elämistä.

Kehitysyhteistyömäärärahojen puolittaminen ei ole eettisesti kestävää.

Kristillisdemokraatit on puhunut heikommassa asemassa olevien puolesta, mutta tarvitaan myös tekoja. Oppositiossa olisi houkuttelevaa ruveta huutelemaan hallituksen huonoista päätöksistä.

Rakentavampaa on kuitenkin luoda omat linjaukset ja omat toimintatavat. Niiden on näytettävä järkevää käytännön esimerkkiä siitä, miten lähimmäisyyttä osoitetaan muuttuneessa Suomessa.