Kolme komennusta rauhanturvatehtävissä, mutta jo 20 kirjaa. Tuottelias kirjailija Teuvo V. Riikonen kuvaa juuri julkaistavassa kirjassaan Libanonin tilannetta sotilaspapin näkökulmasta.

Teuvo V. Riikonen on lähtenyt jo kolme kertaa rauhanturvatehtäviin. Viimeisin komennus vei Libanoniin sotilaspapiksi. Perjantaina 23. lokakuuta hän on esittelee julkistamistilaisuudessa Helsingin kirjamessuilla uutukaista teostaan Libanonin setripuun varjossa.

Kirja on tuotteliaan Riikosen kahdeskymmenes. Savonlinnalainen  kaupunginvaltuutettu ja Kristillisdemokraattien entinen pitkäaikainen varapuheenjohtaja on siviilitöissään Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja. Tehtävät ja matkat ulkomaille ovat synnyttäneet kirjoja.

Libanonin setripuun varjossa kertoo kriisinhallintajoukkojen sotilaspastorin tarinaan ja niin ikään sekä Libanonin historiasta kuin tämänhetkisestä tilanteestakin. Maa on ainoa Lähi-itään tarkoituksella synnytetty kristittyenemmistöinen valtio.

– Tässä on kiinnostavaa se, että yhden valtion tilanteen kautta pääsee porautumaan koko Lähi-idän kriisiin, Riikonen sanoo.

– Sähköjohdot katujen yläpuolella ovat ihan sekaisin, se on yksi kuva, joka piirtyy mieleen tuosta maasta. Se kuvastaa Lähi-idän koko sotkuista tilannetta. Johdot vievät johonkin suuntaan, mutta ovat solmussa ja kukaan ei tiedä, mistä ne lähtevät, Riikonen miettii.

Kun olin kohdannut sen pelon, en enää pelännyt. Jos ei tunne pelkoa, tilanne on huono. On hyvä merkki, että tuntee pelkoa ja tunnistaa sen.

– Eikä Lähi-idässä mikään ole yksipiippuista eikä mustavalkoista, Riikonen jatkaa.

– Hizbollahin ajatellaan olevan ainoastaan länsivastainen ja Israelia vihaava järjestö. Kuitenkin se tällä hetkellä suojelee Etelä-Libanonin kristittyjä ISISiltä.

Riikonen kuvaa kirjassaan myös rocksukupolveksi kutsumaansa nuorisoa.

– He ovat työttömiä, omissa porukoissaan. Houkutus liittyä ääriliikkeisiin voi olla hyvin suuri.

Riikosesta on tullut kolmen komennuksensa myötä rauhanturvaamisen puolestapuhuja.

– Ne ovat poliittisia päätöksiä. Esimerkiksi Libanonissa näin, että jos maasta lähtisivät rauhanturvaajat, kriisi syvenisi ja räjähtäisi välittömästi, Riikonen toteaa.

Riikonen toimi sotilasdiakonina Golanin kukkuloilla Israelin ja Syyrian välissä vuosina 1987–88. Seuraava komennus oli sotilaspapiksi Afganistaniin 2008. Tuorein tehtävä sotilaspappina oli Libanonissa 2014.

Paineensietokyky on tullut testattua. Näille matkoille ei lähdetä, vaan niille kutsutaan.

On läpäistävä Cooperin testi tietyin tuloksin, päästävä läpi terveystestistä, siedettävä painetta. Sanalla sanoen: pään on kestettävä.

– Kun minut oli koulutettu Afganistania varten, menin tapaamaan silloista sotilaspappia.

Sotilaspappi muistutti Riikoselle, että tämä on lähdössä suorittamaan Suomen pappien vaarallisinta tehtävää.

– Sen jälkeen pelkäsin kaksi päivää. Olin menossa yhteen maailman vaarallisimmista maista.

– Kun olin kohdannut sen pelon, en enää pelännyt. Jos ei tunne pelkoa, tilanne on huono. On hyvä merkki, että tuntee pelkoa ja tunnistaa sen. Kristittynä tajuaa sen, että mukana on myös jumalanpelko.

Riikonen pohtii syitä siihen, että suomalaiset rauhanturvaajat ovat saaneet toimia ilman pahoja miesmenetyksiä.

– Suomalaiset ovat hyvin koulutettuja, sääntöjä noudattavia ja käskyjä tottelevia ja hyvin varusteltuja. Lisäksi suomalaiset kunnioittavat paikallisia olosuhteita, Riikonen arvioi.

Teuvo V. Riikonen, Libanonin setripuun varjossa, 2015 www.vaylakirjat.fi. Julkistamistilaisuus pe 23.10. klo 12,
Helsingin Kirjamessut: Väyläkirjat 7 e 14