Pelastusarmeija löytää avuntarvitsijoiden luo Islannissa

8.11.2015 klo 08:55 Ulkomaat Kristiina Kunnas

Pelastusarmeija on toiminut Islannissa jo 120 vuotta. Vaikka maa on toipunut finanssikriisistä, on avuntarvitsijoita edelleen paljon.

– Olen suruissani, että päiväkeskuksemme joutui lopettamaan syyskuussa. Mutta jatkamme silti monien auttamista, sanoo Pelastusarmeijan työntekijä Hjördís Kristinsdóttir KD-lehdelle Reykjavikissa.

Jugendtalo on komea, keltainen ja arvokas. Mutta niin kutsuva, että eläkeikäinen koditon nainen uskaltaa astua sen kynnyksen yli joka ikisenä aamuna. Soittelemaan vähän pianoa, osallistumaan rukoushetkeen.

Ympärillä on Reykjavikin kaunis vanha keskusta. Talojen välistä pilkottavat Islannin maamerkit, lumihuippuiset vuoret. Satamasta lähtevät valas-alukset tuuliselle pohjoiselle Atlantille. Turistit ovat pukeutuneet paksuihin toppatakkeihin ja asiaankuuluviin varusteisiin. Hartaana toiveena on päästä näkemään merten jättiläisiä omin silmin, laivan kannelta.

Jugendtalo on ollut tässä Kirkjustraetilla – Kirkkokadulla –  kauan, mutta niin on ollut Pelastusarmeijakin. Se rantautui tänne Pohjolan perille 120 vuotta sitten. Se tuli Norjasta, josta niin moni muukin kulkija on tänne saapunut. Itäisen naapurimaan Norjan läntiselle rannalle on matkaa tuollaiset lähes 1 500 kilometriä.

Jugendtalossa on sekä Pelastusarmeijan toimisto että suosittu matkustajakoti Salvation Army Guest House.

Hjördís Kristinsdóttir kertoo innostuneesti Islannin Pelastusarmeijan tekemästä erittäin monimuotoisesta sosiaalisesta työstä.

Toimintaa on Reykjavikissa ja sen ympäristössä sekä Islannin pohjoisosan keskuskaupungissa Akureyrissä.

–     Mutta nyt meillä surraan, sillä jouduimme syyskuussa lopettamaan oman päiväkeskuksemme täällä pääkaupungissa.

Reykjavikin kaupunki keskeytti päiväkeskuksen taloudellisen tukemisen. Kymmenet kodittomat ja muut avuntarvitsijat eivät enää pääse päiväkeskukseen lämmittelemään, peseytymään, pyykkäämään vaatteitaan tai saamaan kahvia ja jotain syötävää.

– Erityisen surullista on se, ettei kaupunki enää anna rahaa hyvinvoinnin luomiseen, Hjördís sanoo.

Vuodet 2008–2011 olivat kauheita. Moni menetti kotinsa, moni pakeni Norjaan. Nuoret jättivät opiskelun, toivo meni, tulevaisuuten ei uskaltanut uskoa.

Häntä murehduttaa, jos Pelastusarmeijan motto Soppaa, saippuaa, sielunhoitoa ei pääse toteutumaan.

–     Sunnuntaijumalanpalvelusten jälkeen tarjoamme edelleen kuumaa keittoa, Hjördís Kristínsdóttir kertoo.

Islannin finanssikriisi murskasi maan talouden ja haavoitti islantilaisten vahvan itsetunnon.

– Vuodet 2008–2011 olivat kauheita. Moni menetti kotinsa, moni pakeni Norjaan. Nuoret jättivät opiskelun, toivo meni, tulevaisuuten ei uskaltanut uskoa.

2009 työttömyysluvut olivat kolmenkymmenen prosentin korvilla, nyt kuusi vuotta myöhemmin viiden prosentin tuntumassa.

Kuitenkin Islannissa on edelleen ryhmä ihmisiä, jotka ovat pudonneet turvaverkkojen ohi.

– Osa on syrjäytynyt sairauksien vuoksi, masennus on aika yleinen syy. Sitten on lapsia, joilla on suuria ongelmia. Pahin ryhmä ovat addiktoituneet. Siihen kuuluu sekä alkoholisteja että narkomaaneja.

Hjördís kantaa huolta hoitojakson jälkeen siviiliin palaavista nuorista.

– Nuorista mielenterveyspotilaista ei ole pidetty tarpeeksi hyvää huolta. Kun tullaan hoidosta takaisin, pitäisi olla turvallinen tilanne, jossa nuorta seurattaisiin läheltä ja pidettäisiin tarkempaa huolta. Se on erittäin hauras ja haavoittuva tilanne, jossa emme nyt ole onnistuneet.

Islannin Pelastusarmeija ei pärjäisi ilman Norjan sisarjärjestön taloudellista apua.

–     Vapaaehtoistyöntekijät ovat meille hyvin tärkeät, kun oma taloustilanteemme on heikentynyt. Islannin kansa tykkää antaa tukeaan Joulupatoihin, mutta se ei riitä toimintamme rahoittamiseen.

Jouluaattona Pelastusarmeija järjestää aina ison jouluaterian. Vangeille lähetetään lahja ja perheitä autetaan kauppojen lahjoittamilla ruokakupongeilla.

Islannissa joululahjat jaetaan jouluaattona kuten Suomessakin.

– Joulukirkkoja pidetään pitkin päivää. Iltapäivällä neljältä on lasten kirkko. Jouluateria nautitaan kuuden maissa. Myöhäisillan joulukirkkoon kokoonnutaan puolta tuntia ennen puoltayötä.

Hjördís Kristínsdóttir kertoo, että Islanti on edelleen hyvin kristillinen. Luterilaiseen kirkkoon tai muihin kristillisiin seurakuntiin kuuluu vielä 75-80 prosenttia kansasta.

–  Usko näkyy myös lipussamme, jossa on risti. Kansallislaulumme on oikeastaan ylistyslaulu, Lofsöngur (*).

–  Osa poliitikoista on hyvin maallistuneita. He eivät pidä siitä, että kristillisyys näkyy yhteiskunnassamme. Kymmenisen vuotta sitten he halusivat muuttaa kansallislaulumme toiseksi.

–  Olen monesti kysynyt, että mitä haittaa on antaa Uusi Testamentti viitosluokkalaisille? Mitä vahinkoa siitä voisi olla? Tätä keskustelua ei ole kunnolla käyty täällä Islannissa, Hjördís miettii.

Islannin Pelastusarmeijan Reykjavikin toimitilat sekä suosittu matkustajakoti sijaitsevat aivan kaupungin sydämessä Kirkkokadulla (Kirkjustraeti 2). (Kuva Kristiina Kunnas)

Islannin Pelastusarmeijan Reykjavikin toimitilat sekä suosittu matkustajakoti sijaitsevat aivan kaupungin sydämessä Kirkkokadulla (Kirkjustraeti 2). (Kuva Kristiina Kunnas)

(*) Islannin kansallislaulu, Lofsöngur, 1. Säkeistö:
”Oi isänmaamme Jumala, oi Jumala meidän maamme! Me ylistämmä pyhää, pyhää nimeäsi. Taivaan aurinkokunnista sinulle sitovat seppeleen sinun sotajoukkosi, aikojen kokous. Sinun edessäsi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta vain yksi päivä, yksi ikuisuuden pikku kukinto, joka kyynel väristen rukoilee Jumalaansa ja kuolee. Islannin tuhat vuotta, Islannin tuhat vuotta, yksi ikuisuuden pikku kukinto, joka kyynel väristen rukoilee Jumalaansa ja kuolee.”
Ylös