Puolet alakoululaisista kadottanut koulun merkityksen, todetaan Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa.

– Tutkimustulokset nähtyäni nousi ensimmäiseksi mieleen osallistava ajatus. Nykynuorisolla olisi annettavaa, heidän kanssaan pitää pystyä muodostamaan uudentyyppinen luottamussuhde, pohtii rehtori ja KD-varavaltuutettu Kimmo Rantanen Seinäjoelta.

Lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. He kokevat merkityskatoa suhteessa kouluun ja koulunkäyntiin. Nämä nuoret myös kokevat, että heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulujen käytäntöjä. Näin on syntymässä merkityskuilu koulun ja nuorten välille. Kun merkitys hämärtyy, nuoret suuntaavat koulun sijaan energiansa muualle.

Tämä käy ilmi Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta.

Rehtori ja KD-varavaltuutettu Kimmo Rantanen Seinäjoelta kiinnittää heti huomionsa asiaan, johon olisi kiireesti tartuttava.

– Digikuilu on tosiaan syntynyt koulun ja nuorten väliin. Siihen meidän täytyisi merkittävästi panostaa, Rantanen sanoo.

– Tämä on meille koulutuksen järjestäjille todellinen haaste.

Ovatko siis oppikirja, ruutuvihko, lyijykynä ja pyyhekumi auttamattoman vanhentuneet opetusvälineet?

– Välineet eivät ole vanhentuneet, niihin liittyy se persoonallinen ote, jota yhä tarvitaan ja joka edelleen on välttämätön, Kimmo Rantanen muistuttaa.

Rantasen koulussa ovat luokat 1–5, joten hänelle on tuttua 12-vuotiaiden maailma.

– Jos kaikki aika vietetään ruudun ääressä, sekin on vaaratilanne. Jos ruutuaikaa on paljon jo muualla, pitää koulun pystyä tarjoamaan myös muuta, Rantanen muistuttaa.

– Koulutyöskentelyssä on tärkeä tuottaa ja dokumentoida. Välttämättä sähköä ei ole aina saatavissa, vielä nykypäivänäkin pitää valmistautua sellaiseen kriisitilanteeseen.

– Ilman sähköäkin on pystyttävä tuottamaan ja dokumentoimaan, Rantanen toteaa.

 

Tutkimuksen mukaan merkityskatoa kokevat nuoret voidaan jakaa alaryhmiin. Joka neljäs heistä on kyllästynyt kouluun ja kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut, viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut. Tutkimukseen osallistui 759 oppilasta 33:sta Helsingin koulusta. Oppilaat olivat tutkimuksen teon aikaan 12-vuotiaita.

Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että peliä ei ole menetetty: ”Merkitys voidaan luoda yhdessä. Kyyniset voisivat innostua koulunkäynnistä, jos koulujen toimintatavat ottaisivat paremmin huomioon nuorten tarpeita, tavoitteita ja tapoja toimia tämän päivän maailmassa”, arvioi tutkimuksessa mukana ollut professori Katariina Salmela-Aro.

”Olemme esittäneet, että Suomessa on diginuorten ja koulun välinen kuilu. Uudet juuri julkaistut tuloksemme osoittivat, että Suomessa on kasvamassa kuilu nuorten oppimiskäytäntöjen ja koulun käytäntöjen kanssa. On kasvamassa kyynisten nuorten sukupolvi. Siihen vaikuttaa myös tämänhetkinen lamaantunut ja negatiivinen ilmapiiri Suomessa. Nuoret kokevat ensin merkityksettömyyttä koulussa. Myöhemmin merkityksettömyys voi laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa. Suomella ei ole varaa menettää tätä sukupolvea”, korostaa Salmela-Aro.

Salmela-Aron mukaan tulee varmistaa, että nuoret kokevat merkityksellisyyttä ja oppimisen intoa, joka kantaa heitä tulevaisuuteen. Kolme ässää eli sosiaaliset taidot, sisukkuus, ja sopeutumiskyky ovat Salmela-Aron mukaan avaintekijöitä.

 

– Kyllä me koulussa huomaamme sen, jos koulunkäynti ei jollekulle nappaa, Rantanen kertoo.

– Koulu-uupuneiden ryhmä on olemassa. Syitä on monia, osittaisena syynä on se, että yhteisöllisyys on hukkunut. Kun se puuttuu, ei ole mielekästä olla yhdessä.

– Kuitenkin ryhmä voimaannuttaa, positiivinen meininki tarttuu. Yhteisö ruokkii positiivisuutta ja tartuttaa sitä, Rantanen uskoo.

– Mutta yhteisössä pitää olla se kokemus, että siinä kuunnellaan, arvostetaan ja välitetään hyvinvoinnista. Uusien oppisisältöjen arvoperustaan on kirjattu oppilaan ainutlaatuisuus, arvokkuus sellaisena kuin on. Senkin pitäisi vaikuttaa siihen, kuinka viihtyy koulussa, Rantanen pohtii.

– Nuoret pitäisi osallistaa ja meidän pitäisi oppia heiltä. Nykynuorisolla olisi annettavaa, heidän kanssaan pitää pystyä muodostamaan uudentyyppinen luottamussuhde, pohtii rehtori Kimmo Rantanen.

 

Kimmo Rantanen

• rehtori ja varakaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, KD Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Seinäjoelta

• mukana Seinäjoen perusopetuksen johtotiimissä, johon kuuluu perusopetusjohtaja ja kolme rehtoria

• opettaa edelleen myös itse ja kiertää luokissa havainnoimassa