Kristityn Vastuun päätoimittajana 1983-1987 vaikuttanut Rolf af Hällström arvioi, että lehti on ollut puolueen ja jäsenistön välinen side. Takavuosina se oli myös vahva väline vaalityössä.

– Tätä oli hauskaa tehdä, meillä oli hyvä porukka, eläkkeellä oleva Kyrkpressenin toimittaja Rolf af Hällström, 70, sanoo. Hän selaa Kristillisdemokraattien puoluetoimistolla 1980-luvun Kristityn Vastuu-lehdistä koottuja vuosikirjoja.

af Hällströmin muistikuvat ovat tarkkoja politiikan suuren draaman keskeltä, kuten 1983 vaalitappiosta ja siitä seuranneestä myrskyisästä puoluekokouksesta.

af Hällströmin silmä pysähtyy hetkittäin jonkun tietyn artikkelin kohdalle. Hän saattaa muistaa aiheen taustan tai sen, kuinka juttua tehtiin, joskus taitonkin.

80-lukulainen Kristityn Vastuu-lehti näyttää varsinaiselta lukupaketilta: Tekstimassat hallitsevat sivuja, kuvat ovat pienemmässä roolissa. Otsikot ovat suuria ja vahvoja. Aatteen palo sai näkyä. Myös hengellisyys näkyi.

1980-luvulla lehdessä oli hartauskirjoitus sekä suosittu ja luettu esirukouspalsta.

Identiteettiongelmaa poliittisella lehdellä ei kuitenkaan ollut. af Hällströmin mukaan Kristityn Vastuun tarkoitus oli olla poliittinen lehti, joka kuitenkin huomioi jäsenistönsä tarpeet. Niihin liittyi hengellisyys.

af Hällström pitää lehden roolia puolueelle merkittävänä.

– Ilman muuta se on ollut puolueen side jäsenistöönsä. Minun aikanani sillä oli myös merkittävä rooli vaalityössä.

Vaalien alla Kristityn Vastuusta julkaistiin miljoonapainoksia.

af Hällström tuli puolueeseen 1970-luvun alussa nuorisojärjestön toiminnanjohtajan tehtävään. Varsinaista nuorisojärjestön omaa toimintaa oli hyvin vähän. Tuohon aikaa oltiin tiiviisti mukana yliopistopolitiikassa ja pohjaismaisten sisarpuolueiden yhteyksissä.

Elettiin aborttilain voimaantulemisen ja keskioluen myynnin vapauttamisen jälkeistä aikaa. Aika ruokki radikalismia ja Kristillinen liitto oli jonkinlainen vastapooli ajan ilmiöille. SKL:n vaihtoehto sai kannatusta 1975 vaaleissa. Tuloksena yhdeksän kansanedustajaa.

Voitto toistui 1979 vaaleissa ja silloin Rolf af Hällström oli jo siirtymässä ruotsinkielisen erityisjärjestön tehtävistä lehden palvelukseen. Kristityn Vastuun toimitussihteeri hänestä tuli 1980.

Rahaa tuli ovista ja ikkunoista aikaisempaa verrattuna ja lehteäkin jaettiin ilmaiseksi sinne tänne huomattavia määriä.

– Jälkeenpäin ajateltuna se oli järkyttävää tuhlausta, af Hällström muistelee.

Vuoden 1983 vaalitappio muutti käytännön. Kansanedustajien määrä romahti kolmeen ja Kristityn Vastuun pitkäaikainen päätoimittaja Eero Hirvonen ja varapäätoimittaja Paavo Ahonen saivat lähteä.

af Hällström valittiin kutistuneen toimituksen päätoimittajaksi. Hän jäi tekemään lehteä toimitussihteeri Paula Ranssin ja toimittaja Ulla Riutan kanssa. Kun Helsingin kaupunki kaiken kukkuraksi lakkautti virkailmoitustensa julkaisemisen lehdessä, jäi Ranssikin pois.

Talous oli pakko laittaa kuntoon. Heti af Hällströmin kauden aluksi lehdestä tehtiin tilauspohjainen. Tilaajamäärät olivat 80-luvulla yli 10 000, ja alkuun 50 markan vuosimaksulla viikkolehti kolahti koteihin.

af Hällströmin muistikuvat ovat tarkkoja politiikan suuren draaman keskeltä, kuten 1983 vaalitappiosta ja siitä seuranneestä myrskyisästä puoluekokouksesta. Puolueen vaalistrategia oli pettänyt pahemman kerran: SKL ei tehnyt vaalien suurvoittaja SMP:n kanssa vaaliyhteistyötä kaikkialla ja esimerkiksi Etelä-Hämeessä liitto jäi solmimatta. Puolueen pidetty kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Ulla Järvilehto putosi monen muun mukana.

Kaikkea Hällström ei ole jaksanut pitää mielessä.

– En muista, mitä olen ajatellut, kun olen näitä kirjoituksiani tehnyt.

Hän viittaa päätoimittajajaksonsa 1983-87 aikaisiin pääkirjoituksiin, jotka syntyivät usein työllä ja tuskalla.

– Se oli aina vaikea tehtävä. Vasta deadlinen edessä sain puristettua kirjoitukset, hän kertoo.

Ongelma on monelle kirjoittavalla toimittajalle tuttu: Olisi pitänyt olla jotain mieltä käsiteltävästä asiasta.

– Mutta minulla oli vapaat kädet. En kokenut, että työtäni olisi koskaan kahlittu.

af Hällström sulkee viimeisen 1980-luvun vuosikirjan ja samalla oman perintönsä Kristityn Vastuussa. Häntä ennen lehteä oli tehty jo liki 20 vuotta.

Ensimmäinen Kristityn Vastuun numero ilmestyi 10. maaliskuuta 1966.