Sinebrychoffin taidemuseon punaisessa kellarissa esitellään ikoneita taidehistoriallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa.

Näyttelyn ”Pyhä, kaunis ja maallinen” teemoja ovat Kristuksen, Jumalanäidin ja pyhimysten kuvaaminen ikonitaiteessa sekä ikonin merkitys ortodoksisen rukouselämän osana.

Näyttelyn vanhimmat ikonit ovat 1500- ja 1600-luvuilta ja edustavat pääosin venäläistä ikonimaalausta.

Näyttelyssä tutustutaan ikonien maalaustekniikkaan ja vanhojen ikonien ajoittamisen ongelmiin. Ikonit kuuluvat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmaan ja vanhimmat ikonit ovat 1500-luvulta.

Ikonit ovat esillä 16.4.2016 alkaen aina vuoden loppuun saakka.

Ikonit kuuluvat itäeurooppalaiseen, Bysanttiin pohjautuvaan taideperinteeseen. Ikonitaiteen juuret ulottuvat varhaiskristilliseen taiteeseen. Ikonin ensisijainen tehtävä kulttikuvana on säilynyt elävänä ortodoksisen kirkon piirissä vuosisatojen läpi.

Uskonnollisessa yhteydessä ikoni on rukouksen välikappale, mutta sitä voi myös tarkastella taideteoksena. Ikonin tekijä on yleensä tuntematon. Vanhimpien ikonien vaurioita on korjattu moneen kertaan, mutta ikonin aihe on maalikerroksista huolimatta pysynyt samana. Kristus, Jumalanäiti ja pyhimykset kuvataan aina tradition määräämien sääntöjen mukaisella tavalla.

Näyttelyn vanhimmat ikonit ovat 1500- ja 1600-luvuilta ja edustavat pääosin venäläistä ikonimaalausta.

Näyttelyyn liittyy kaksi luentoa. Keskiviikkona 11.5. klo 18 FM Hanna Kemppi luennoi aiheesta Ikonikokoelmat Suomessa.

Seuraavan viikon keskiviikkona 18.5. klo 18 FT Ira Westergård puhuu aiheesta Äiti, neitsyt ja pyhä ruumis keskiajalla.