Unicefin Maailman lasten tila -raportin mukaan maailmassa on tapahtunut selkeää kehitystä vuoden 1990 jälkeen. Esimerkiksi pienten lasten kuolleisuus on laskenut yli 50 prosentilla ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä lähes puolittunut.

Kehitys ei kuitenkaan ole ollut tasapuolista sen enempää globaalisti kuin monien valtioiden sisälläkään.

Yhdysvalloissa afroamerikkalaisille vanhemmille syntynyt vauva kuolee kaksi kertaa todennäköisemmin kuin valko-ihoisille vanhemmille syntynyt vauva

Köyhin viidennes maailman lapsista kuolee kaksi kertaa todennäköisemmin alle 5-vuotiaana kuin rikkain viidennes. Intiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä köyhimmillä lapsilla on kolme kertaa suurempi riski kuolla viiden ensimmäisen elinvuotensa aikana kuin rikkaimmilla. Nigeriassa rikkaimmista 15–17-vuotiaista lapsista lähes kaikki ovat käyneet ajallaan alakoulun, köyhimmistä samanikäisistä alle kolmannes.

Erityisen synkältä tulevaisuus näyttää Afrikassa. Nykykehityksellä yhdeksän kymmenestä äärimmäisessä köyhyydessä elävästä lapsesta asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vuonna 2030.

Epätasa-arvoa esiintyy myös kehittyneissä maissa. Esimerkiksi Serbiassa ja Bosnia-Herzegovinassa joka viides romanilapsi kärsii alikasvuisuudesta.

Bosnia-Hertsegovinassa vain neljällä prosentilla romanilapsista oli vuonna 2012 kaikki suositellut rokotukset, kun muilla lapsilla rokotukset oli 68 prosentilla.

Yhdysvalloissa afroamerikkalaisille vanhemmille syntynyt vauva kuolee kaksi kertaa todennäköisemmin kuin valko-ihoisille vanhemmille syntynyt vauva.

Lasten koulutukseen liittyvä kehitys on pysähtynyt. Vuodesta 2011 lähtien koulun ulkopuolelle jäävien lasten määrä on kasvanut.

Lapset eivät myöskään opi koulussa riittävästi: kaksi viidestä lapsesta maailmassa ei alakoulun lopettaessaan osaa lukea, kirjoittaa tai laskea peruslaskutoimituksia.

Epätasa-arvo ei ole sen paremmin väistämätön kuin ratkaisematonkaan ongelma, Maailman lasten tila -raportti painottaa.

Tasa-arvoisen kehityksen saavuttamiseksi tarvitaan muun muassa oikeudenmukaisempia investointeja, parempaa dataa heikoimmassa asemassa olevista lapsista, innovatiivisia keinoja ratkoa vanhoja ongelmia ja paikallisten yhteisöjen osallistamista.