Rahoitammeko terrorismia?

12.8.2016 klo 15:40 Kolumnit Peter Östman

Ensin totuimme toistuviin uutisiin terrori-iskuista Syyriassa, Irakissa ja Israelissa. Nyt terrori on saapunut Euroopan kaduille ja toreille. Jokainen ihmiselämä on ilman muuta yhtä arvokas, mutta lomaansa viettävä suomalainen kokee Brysselin, Nizzan, Istanbulin ja Münchenin iskut konkreettisemmin kuin vastaavat iskut Mosulissa, Aleppossa tai Damaskoksessa.

Sama äärimmäinen väkivaltaideologia, jota vastaan esimerkiksi Israel on joutunut puolustautumaan koko itsenäisyytensä ajan, on perustana sille terrorismille, joka nyt kohdistuu eurooppalaisia vastaan. Myös Suomen täytyy valmistautua puolustautumaan sellaista terrorismia vastaan, jolla on sama ideologia kuin esimerkiksi Hamasilla.

12 000 terrorirakettia on laukaistu Israeliin vuosikymmenen ajan. Yli kolme miljoona ihmistä – 40 prosenttia Israelin väestöstä – elää jatkuvasti terroriuhan alla ilman mahdollisuutta normaaliin elämään. Tämä siitä huolimatta, että Israel vetäytyi Gazasta jo vuonna 2005.

Myös Suomen täytyy valmistautua puolustautumaan sellaista terrorismia vastaan, jolla on sama ideologia kuin esimerkiksi Hamasilla.

Medioissa kuullaan harvoin siitä rasistisesta väkivaltaideologiasta, joka on nyt vallassa Gazassa ja alituisesta ja päivittäisestä kiihottamisesta juutalaisten ja israelilaisten murhiin. Suurin uhri Hamasin veriselle hallinnolle ovat gazalaiset itse – heille Hamasin valta on merkinnyt väkivaltaa, köyhyyttä ja toivottomuutta. Länsirannalta hallitseva presidentti Abbas edustaa käytännössä vain puolta palestiinalaisista, eikä ole yhdeksän vuoden valtakautensa aikana onnistunut astumaan jalallaan Gazaan.

Kun ottaa huomioon alati kasvava globaalin terrorismin uhan, joutuu välillä hämmästymään länsivaltojen sinisilmäistä suhtautumista Lähi-idän ongelmiin. Kesäkuun puolivälissä Israelin poliisi pidätti Mohammed El-Halabin, joka toimii avustusjärjestö World Visionin johtajana Gazassa. Israel oli pidemmän aikaa pitänyt silmällä El-Halabia, jota epäiltiin merkittävästä yhteistyöstä palestiinalaisen terrorijärjestö Hamasin kanssa.

Syksyn aikana epäilyille saatiin vahvistus: El-Halabi on tunnustanut olleensa Hamasin jäsen yli 20 vuotta ja että terroristijärjestö antoi hänelle vuonna 2005 tehtäväksi soluttautua World Visioniin. Hän eteni nopeasti järjestön sisällä päästen lopulta sen korkeimmaksi johtajaksi Gazassa. Tämä korkea asema tarkoitti sitä, että hän kontrolloi organisaation kymmenien miljoonien vuotuista budjettia. El-Halabin itsensä mukaan lähes 60 prosenttia World Visionin varoista päätyi suoraan Hamasin aseelliselle siivelle, joka käytti rahat asehankintoihin sekä Israelin ja Gazan rajalla olevien hyökkäystunneleiden kaivamiseen.

Elokuussa julkaistiin toinen tapaus Hamasin soluttautumisesta avustusjärjestöihin, kun YK-järjestö UNDP:n henkilöstöön kuuluvaa Waheed Borshia vastaan nostettiin syytteet. Borsh pidätettiin 16. kesäkuuta ja on kuulusteluissa tunnustanut käyttäneensä hyväksi asemaansa UNDP:ssä antaakseen materiaalista ja sotilaallista tukea Hamasille.

Länsimailla on syytä tunnistaa totuus Lähi-idän problematiikassa ja tarkastella sitä, minne meidän verovaramme päätyvät niiden tukien myötä, jotka maksetaan EU:n, YK:n tai avustusjärjestöjen kautta. Muuten meillä on vaikeuksia puolustautua terrorismia vastaan myös kotikentällä.