Lastensuojelun Keskusliitto on julkaissut uuden oppaan Lastensuojelu ja sosiaalinen media sekä selvityksen Verkossa–lastensuojelun kuva sosiaalisessa mediassa.

Lastensuojelusta keskustellaan sosiaalisessa mediassa paljon. Usein keskustelu perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, ja toisinaan se myös kärjistyy.

Lastensuojelun ammattilaisten ääntä kuuluu sosiaalisessa mediassa vielä vähän, jolloin väärää tietoa ja kyseenalaisia neuvoja voi helposti levitä. Sosiaalityöntekijän neutraali ja asiantunteva ääni voisi olla usein ratkaiseva avun saannin ja ehkäisevän työn piiriin pääsemisen kannalta.

Someraivoon yltyvät esimerkiksi huostaanoton kokeneet vanhemmat tai ihan kokonaan ulkopuoliset tahot, harvemmin lastensuojelun asiakkaat itse

Johtava sosiaalityöntekijä Tuuli Kotisaari ylläpitää Vantaan lastensuojelun lokakuussa avattua Instagram-palvelua. Sivu sai heti avaamisensa jälkeen muutamassa päivässä satoja seuraajia, joten tilausta lastensuojelun arkea valottaville palveluille selvästi on.

– Kysymys, joka meille usein esitetään, on se, kuinka teidän aikanne riittää tuollaiseen, eikö teillä ole oikeita töitä tehtävänä?

– Mutta sometyö on oikeaa työtä ja se on sellaisena nähtävä. Meillä on eri yksiköissä somevastaavia, joiden kesken jaetaan työvuoroja päivityksiä ja somen moderointia varten. Yritämme somen avulla tuoda sosiaalityöntekijöitä ja lastensuojelua lähemmäs ihmistä ja madaltaa kynnystä avun hakemiseen, Kotisaari kertoo.

Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen Lastensuojelun Keskusliitosta muistuttaa, että viranomaisella on velvollisuus tiedottaa ja neuvoa. Lastensuojelulain henkeä voitaisiin hänen mielestään toteuttaa sosiaalisen median paremmalla hyödyntämisellä.

Jos virallista tietoa ei ole helposti tarjolla, kansalaiset turvautuvat epävirallisiin kanaviin, kuten keskustelupalstoihin. Tällöin tieto voi olla vääristynyttä ja apu voi jäädä saamatta.

Sosiaalisessa mediassa on hyvääkin keskustelua, mutta usein mennään ääripäihin. Ennakkoluulot ovat voimakkaita. Monesti someraivoon yltyvät esimerkiksi huostaanoton kokeneet vanhemmat tai ihan kokonaan ulkopuoliset tahot, harvemmin lastensuojelun asiakkaat itse, Niina Jääskeläinen arvioi.

Hän koki itse huostaanoton 12-vuotiaana. Nyt 25-vuotiaana hän työskentelee kokemusohjaajana Veturointi-hankkeessa, joka tarjoaa vertaistukea ja mentorointia nuorille.

– Veturointi-hankkeessa yritämme purkaa näitä ennakkoluuloja omilla tarinoillamme lastensuojelun asiakkaina, mutta työhön tarvitaan muitakin. Sosiaalityöntekijät voisivat olla voimakkaammin mukana asiakkaiden kanssa kertomassa lastensuojelun arjesta ja todellisuudesta, Jääskeläinen arvioi.

Lastensuojelun työntekijöitä askarruttavat sosiaalisen median käytössä usein kysymykset asiakkaiden yksityisyyden suojasta sekä tietoturvasta. Lainsäädännön ja sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien tuntemus on vähäistä, eikä yhteisiä linjauksia sosiaalisen median käytöstä ole monillakaan työpaikoilla laadittu.

Lastensuojelu ja sosiaalinen media-oppaalla pyritään tarjoamaan tietoa ja vastauksia näihin kysymyksiin ja kannustamaan lastensuojelun työntekijöitä sosiaalisen median työkäyttöön.

Verkossa – Lastensuojelun kuva sosiaalisessa mediassa -selvityksessä puolestaan tarkastellaan lastensuojelusta käytävää keskustelua erityisesti internetin keskustelupalstoilla.