Seksuaalinen hyväksikäyttö pahimmillaan traumatisoi lapsen loppuiäksi. Uhri kokee usein syyllisyyttä tapahtumasta. Oikeudenmukainen ja selkeä tuomio edistää uhrin toipumista.

Oulun käräjäoikeudessa käytiin oikeutta järkyttävästä insestirikoksesta. Julkinen oikeuskäsittely kertoo uhriksi joutuneen tyttären vahvasta toiveesta saada vuosikausien väkivallalle oikeuden tuomio. Sama toive on monella uhrilla, mutta rikokset voivat olla jo vanhentuneita. Syytettä ei vanhentuneesta rikoksesta voida nostaa edes siinä tapauksessa, että tekijä tunnustaa. Onni on, että Oulun tapauksessa syyte ehdittiin nostaa ajoissa ja tytär sai vahvistuksen sanoilleen: ”Häpeä on tekijän, ei uhrin.”

Lapsuuden kokemukset voivat nousta mieleen ja psykologinen prosessi koetusta hyväksikäytöstä lähteä liikkeelle vasta omien lasten syntymän myötä.

Törkeiden seksuaalirikosten syyteoikeudet vanhenevat 20 vuodessa. Lapsiin kohdistuneiden törkeiden seksuaalirikosten syyteoikeus vanhenee nykylainsäädännöllä aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Aina tämäkään aika ei riitä, sillä henkinen irtaantuminen ja itsenäistyminen omista vanhemmista tapahtuu vasta kolmenkymppisenä. Lapsuuden kokemukset voivat nousta mieleen ja psykologinen prosessi koetusta hyväksikäytöstä lähteä liikkeelle vasta omien lasten syntymän myötä.

Näytön saaminen vuosien takaisista teoista voi olla hankalaa. Vanhentumissäännökset eivät silti saisi estää esitutkintaa. Lapsi kantaa henkisiä vammoja vuosikymmeniä – miksei siis myös oikeutta voitaisi jakaa niin pitkään kuin se on mahdollista? Törkeissä teoissa pitää vanhenemisaika poistaa kokonaan. Myös rikoksia estävä vaikutus olisi vahvempi, mikäli tekijä tietäisi, että riski joutua oikeuden eteen on suuri.