Vanhemmat iloitsevat lapsistaan, mutta toivovat ympäristöltään enemmän tukea. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuuskyselyn mukaan kolmanneksella vanhemmista ei ole omaa tukiverkostoa.

Kolmannes perheistä on ilman tukiverkostoa. Etenkin monet yksinhuoltajat kantavat vastuun lapsistaan aivan yksin. Taloushuolet kuormittavat lähes puolta vanhemmista. Lapsiperheen toivotuin lahja onkin lastenhoitoapu.

Useimmat vanhemmat, joilla ei ollut läheisiä tukenaan, kokivat yksinäisyyttä, mutta myös surua ja pettymystä siitä, että kukaan ei ollut kiinnostunut lapsista ja halukas jakamaan heidän kokemuksiaan.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuuskysely kertoo, että vanhemmat kokevat onnea lasten kanssa jaetusta arjesta ja heidän käsityksensä omista taidoistaan vanhempana ovat positiivisia.

Vanhemmat kaipaavat arjessaan eniten käytännön apua, joka mahdollistaisi sen, että aikaa jäisi myös parisuhteen hoitamiselle, harrastuksille ja ystävien tapaamiselle. Kolmannes vastaajista nimesi lyhennetyn tai liukuvan työajan yhdeksi tärkeimmistä arjen helpottajista.

Läheisten apu on monessa lapsiperheessä korvaamatonta. Esimerkiksi isovanhempien apu lastenhoidossa tai harrastusten mahdollistamisessa sai paljon kiitosta.

Noin kolmanneksella vastaajista ei kuitenkaan ollut lähiverkostoa. Sukulaiset ja ystävät asuvat kaukana tai heitä ei muista syistä ole mukana perheiden arjessa. Isovanhempien avun puuttuminen oli myös tavallista. Useimmat vanhemmat, joilla ei ollut läheisiä tukenaan, kokivat yksinäisyyttä, mutta myös surua ja pettymystä siitä, että kukaan ei ollut kiinnostunut lapsista ja halukas jakamaan heidän kokemuksiaan.

Yksinhuoltajista suuri osa kantaa vastuun lapsista aivan yksin. Pienetkin hengähdystauot auttaisivat, mutta lastenhoitoapua on usein vaikea saada. Myös työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet korostuvat yhden vanhemman perheissä.

Ajanpuutteen ja väsymyksen lisäksi vanhempia kuormittavat työsuhteiden epävarmuus ja pitkät työmatkat. Myös yhteiskunnan säästötoimet, esimerkiksi palvelumaksujen nousu ja lähipalvelujen lakkautus huolettavat.

Lähes puolet vastanneista vanhemmista kertoi jostakin taloudellisesta huolesta kuten pitkäaikaistyöttömyydestä, köyhyydestä tai ylivelkaantumisesta. 64 prosenttia kyselyyn vastanneista yksinhuoltajista kertoi eläneensä köyhyydessä viimeisen kahden vuoden aikana.

Sekä isät että äidit puhuvat vanhemmuuden iloista ja haasteista mieluiten omien ystäviensä tai muiden saman ikäisten lasten vanhempien kanssa. Vertaistukea haetaan järjestöjen toiminnasta kuten MLL:n perhekahviloista, mutta myös netin keskustelupalstoilta. Vertaistukea arvostetaan ja erilaisia ryhmiä toivotaan lisää. Erityisen tärkeää vertaistuki oli niille perheille, joissa on jokin erityinen huoli, kuten lapsen tai vanhemman vakava sairastuminen.

Myös suurimpiin huoliin, jotka liittyvät joko elämänvaiheeseen tai johonkin kriisitilanteeseen, haetaan apua useimmin ystäviltä ja sukulaisilta (77 %).

Noin puolet vastaajista oli hakenut suurimpiin huoliinsa apua julkisista palveluista ja heistä 57 prosenttia oli saamaansa apuun tyytyväisiä. Tyytymättömyys liittyi usein avun saannin nopeuteen, etenkin akuuteissa, yllättävissä tilanteissa. Myös monen eri ammattilaisen kanssa toimiminen voi olla perheelle raskasta ja avunsaamisen kriteerit vaikea hahmottaa: osa vanhemmista koki, ettei ollut saanut apua, koska perheen tilanne ei ollut vielä riittävän huono.

Osa vanhemmista ei ollut hakenut apua, vaikka olisi sitä tarvinnut. Esteenä olivat muun muassa leimautumisen pelko, halu yrittää pärjätä yksin tai se, ettei vanhempi tiennyt mistä apua voisi hakea. Vanhemmat toivovatkin, että heiltä kysyttäisiin useammin tarvitsevatko he tukea ja että apua tarjottaisiin myös pyytämättä.

Mitä kuuluu vanhempi -kyselyyn vastasi 1 035 vanhempaa, joilla on 0–18-vuotiaita lapsia.