– Minusta elämän tarkoitus on se, että autamme toisiamme, sanoo valokuvaaja Erika Lind.

Erika Lind perusti Studio Metsä -yrityksensä heti, kun hänelle varmistui selkeä kohdeyleisö.

Erika haluaa kuvata naisia, jotka eivät halua olla kuvattavina.

–   En tietenkään väkisin, hän nauraa.

– Tullessaan nainen on jo valmis muutokseen, silti moni on epävarma kuvaustilanteen lähtövaiheessa.

Moni nainen on tyytymätön itseensä, kasvoihinsa tai vartaloonsa, ja joissakin tapauksissa näihin kaikkiin. Valokuvissa oleminen ei ole mukavaa.

Kun Erika Lind kuvaa naisen, joka on aiemmin suhtautunut kuvaamiseen vastahakoisesti, ovat sekä kuvaustilanne että lopputulos kaikissa tapauksissa yllättäneet naisen positiivisesti.

– Se onkin paras palkinto niin kuvattavalle kuin kuvaajallekin.

Erikan kuvattava on turhautunut rajoituksiinsa ja haluaa haastaa itseään.

– Haluan, että kuvattavani saa sen onnistumisen kokemuksen. En anna heidän nähdä tuloksia kesken kuvauksen, vaan keskitymme kiireettömästi kuvaamiseen ja siinä herääviin tunteisiin.

Tuore yrittäjä ehti kulkea pitkän matkan, ennen kuin kutsumus kristallisoitui.

Jo valokuvaajaksi päätyminen oli yllätys, sillä nuori Erika epäili, voisiko koskaan päätyä unelmiensa ammattiin.

– Pelko on tosi tärkeä asia. Jokainen meistä tuntee pelkoa, mutta pahimmillaan se ottaa kaikesta vallan.

Kuvaussessio ei suinkaan ala lennosta heti tavattaessa. Valokuvaaja ja kuvattava keskustelevat ja tekevät sopimuksen. Kuvaaja haluaa käyttää valmiita kuvia ja kunkin naisen tarinaa blogissaan, jotta muutkin pääsevät osalliseksi tarinasta.

– Olen opetellut elämään peloista huolimatta ja neuvon sitä kuvattavillenikin.

Yksi Erikan motoista on Susan Jeffersin kirjan nimi Feel the Fear and Do It Anyway, joka suomeksi on suurin piirtein Tunnista, että pelkäät, mutta toimi silti.

– Naisilla on hirveästi pelkoja omaan itseen liittyen, riittämättömyydentunnetta myös.

Erika selostaa, että ensimmäinen askel elämän muuttamiseen on oven avaaminen.

–  Kun menet pelon yli johonkin uuteen asiaan, jota et ole uskaltanut aiemmin tehdä, saat itsesi ylittämisestä valtavan onnistumisen tunteen, Erika Lind lupaa.

Hän pohti, miksi naisilla on niin paljon tunnetta, ettei ole tarpeeksi hyvä, ettei riitä.

– Haluan auttaa naisia. Haluan kannustaa naisia.

Kuvaussessio ei suinkaan ala lennosta heti tavattaessa. Valokuvaaja ja kuvattava keskustelevat ja tekevät sopimuksen. Kuvaaja haluaa käyttää valmiita kuvia ja kunkin naisen tarinaa blogissaan, jotta muutkin pääsevät osalliseksi tarinasta.

Yhteinen keskustelu käydään, ennen ruvetaan ottamaan kuvia. Kuvaukseen ”metsässä” eli ulkosalla käytetään sopiva valoisa aika, ja lopulta käydään yhdessä läpi kuvaussession kulku, omat tuntemukset ja kokemukset, sekä valmiit kuvat.

– Rakastan ulkona kuvaamista, sillä luonto yllättää aina.

Erika Lind sanoo, että on kiehtovaa, miten suuren muutoksen moni kuvattava kokee.

– Ihmiset voivat unohtaa mitä sanoit tai teit, mutteivät koskaan sitä, mitä sait heidät tuntemaan, hän lainaa Maya Angeloun lausetta.

Joskus menneisyydestä nousee kuvausprosessiin paljon kipua, niin vakavista ja merkityksellisistä asioista tässä on kyse.

– Tykkään haasteista. Elämä on liian tylsää, jos kaiken saa liian helposti.

Hän lopettaisi naisten välisen kilpailun heti. Se ei rakenna ketään.

– Ymmärrän mistä se johtuu, mutta haluaisin kitkeä se juurineen pois. Samaten haluaisin yhä harvemmin kuulla sen, että en ole kuvauksellinen, Erika Lind virnistää.