Kiinalaisen sananlaskun mukaan ”viisauden alku on ryhtyä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä”

Saattohoito on kuoleman sallimista. Saattohoito on se osa palliatiivista hoitoa, joka ajoittuu kuoleman läheisyyteen viimeisille elinpäiville, -viikoille tai joskus -kuukausille. Hyvää saattohoitoa on osata luopua oikea-aikaisesti elämää ylläpitävistä hoidoista, kun ne eivät enää hyödytä potilasta vaan pikemminkin aiheuttavat kärsimystä.

Palliatiivinen hoito on potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole. Se on elämänlaatua tukevaa kokonaishoitoa, jossa keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä psyykkisten, sosiaalisten ja eksistentiaalisten sekä hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen. Palliatiivisessa hoidossa lääkkeellä voi olla niin sanottu kaksoisvaikutus eli se sekä lievittää kipua, että lyhentää elämää. Hoidollisia lääkeannoksia käytettäessä tällöin ei ole kyse eutanasiasta, vaikka elämä jossakin määrin lyhenisikin.

Palliatiivinen sedaatio on osa saattohoitoa. Se on lääkkeellistä potilaan tajunnan tilan alentamista, jonka tarkoituksena on lievittää sellaisia sietämättömiä oireita, joita ei muilla hoitokeinoilla saada hallittua. Se tapahtuu otilaan ja lääkärin, tarvittaessa myös omaisten kanssa yhdessä sovitulla tavalla. Sedaatio on usein jaksottaista ja sen syvyys vaihtelee tarpeen mukaan. Aivan loppuhetkinä voidaan käyttää yhtenäistä sedaatiota kuolemaan saakka.
– Palliatiivisen sedaation tarkoitus ei ole jouduttaa kuolemaa, eikä se tutkimusten mukaan sitä teekään. Tapauksia on noin sata vuodessa. Voi kysyä onko heidän lisäkseen potilaita, joita se hyödyttäisi, selventää lääkäri Kalle Mäki.

Eutanasialla tarkoitetaan ”lääkärin tarkoituksellisesti suorittamaa potilaan surmaamista lääkkeitä antamalla tämän toistuvasta, vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä”.
– Eutanasia ei ole sitä haluavan autonominen teko vaan siihen tarvitaan aina lääkärin tekemä arviointiprosessi. Velvoite on lääkäreillä ammattikuntana tehdä päätös perustuen yhteiskunnan luomiin sääntöihin, selvittää lääkäri Kalle Mäki.
– Päätös eutanasiasta jäisi aina lääkärille, jonka pitäisi arvioida kärsimyksen määrää ja palliatiivisen hoidon mahdollisuuksia, vahvistaa lääkärikansanedustaja Päivi Räsänen.

Lääkäriavusteinen itsemurha tarkoittaa tekoa, jossa ”lääkäri antaa apua henkilölle tämän vapaaehtoisesta ja kompetentista pyynnöstä itsemurhan suorittamiseksi saattamalla lääkkeitä yms. henkilön käyttöön, jotta tämä voi itse ne ottaa”.
Laajempi termi avustettu itsemurha kattaa kenen tahansa vastaavan toiminnan.
– Eutanasia, avustettu itsemurha ja lääkäriavusteinen itsemurha tarkoittavat kuoleman tarkoituksellista tuottamista, korostaa Kalle Mäki.

Kuolinapu -termiä käytetään yleiskielessä merkitsemään tavallisimmin eutanasiaa ja varsin usein avustettua itsemurhaa sekä usein myös näitä molempia.

Sietämätön kärsimys on vailla yhtenäistä määrittelyä. Se antaa mahdollisuuden
venyttää käsitteen sisältöä, mikä avaa portit ”kaltevan pinnan” kehitykselle.

Sietämätön kärsimys on vailla yhtenäistä määrittelyä. Se antaa mahdollisuuden
venyttää käsitteen sisältöä, mikä avaa portit ”kaltevan pinnan” kehitykselle.

Luonnollisen kuoleman salliminen ei ole eutanasiaa. Turhien hoitojen välttäminen ja hyödyttömien hoitojen lopettaminen ovat normaali lähtökohta lääkärin työssä. Saattohoitopäätökseen saattaa liittyä luopuminen hoidoista, joilla olisi vain elämää pitkittävä tarkoitus, mutta ei parantavaa vaikutusta, nesteytys mukaan lukien. Tällaiset päätökset eivät ole eutanasian toteuttamista.

Passiivinen eutanasia on sisäisesti ristiriitainen käsite, sillä eutanasia on aina aktiivista.
– Eutanasiakeskustelussa käytetään myös kiertoilmaisuja, joilla pyritään häivyttämään tappaminen. Esimerkiksi arvokkaan kuoleman pitäisi tarkoittaa hyvää saattohoitoa, sanoo Päivi Räsänen.