Lapsiperheköyhyys liittyy selvästi aiempaa useammin työssäkäyvien vanhempien pienituloisuuteen. Lapsi- ja perhejärjestöt vetoavat, että lapsiperheköyhyyttä on vähennettävä nykyistä tavoitteellisemmin. Myös seurausten lieventämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Lapsi- ja perhejärjestöjen yhteisessä kannanotossa nostetaan esiin keinoja ratkaista lapsiperheköyhyys ja vähentää eriarvoisuutta.

Järjestöt muistuttavat, että perheiden köyhyys on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia.

Jokaisella lapsella on oikeus riittävään elintasoon ja hyvään lapsuuteen. Päättäjillä on velvollisuus edesauttaa tämän oikeuden toteutumista

Perheiden eriarvoistumisen kannalta haitalliset poliittiset päätökset voitaisiin välttää toteuttamalla säännönmukaisesti päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, kuten hallitusohjelmassakin todetaan.

Arvioinneissa on kiinnitettävä huomiota myös tulonjakovaikutuksiin ja lasten mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Suomen on otettava vakavasti YK:n lapsen oikeuksien komitean suositus parantaa vähäosaisten perheiden tukea. Myös EU:n suositus Investoidaan lapsiin on pantava toimeen.

Suomessa on tulonjakotilaston mukaan 101 000 köyhää lasta, mikä tarkoittaa lähes joka kymmenettä lasta. Jos huomioon otetaan niin sanotut laskennalliset asuntotulot, köyhien lasten lukumäärä on jopa 132 000 (yli 12 prosenttia lapsista).

Yksikin köyhyydessä elävä lapsi on liikaa. Köyhyys on keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen riskitekijä. Se aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia sekä häpeää.

Lapsena koettu köyhyys on myös yhteydessä myöhemmässä elämässä alhaiseen koulutustasoon, mielenterveysongelmiin ja koko väestöön verrattuna heikkoon hyvinvointiin.

Lapsiperheköyhyys ja sen taustalla vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet ajassa: nykyään se liittyy selvästi aiempaa useammin työssäkäyvien vanhempien pienituloisuuteen.

Taustalla olevia syitä voivat tällöin olla vanhempien sirpaleinen työmarkkina-asema, pätkätyösuhteet, osa-aikatyö tai matalapalkkaisuus.

Muita merkittäviä syitä lapsiperheköyhyyteen ovat muun muassa yksinhuoltajuus ja vanhemman työkyvyttömyys. Myös korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa muodostavat vakavan toimeentulo-ongelman lapsiperheille.

Lapsiperheiden eriarvoistumista on myös vauhditettu leikkauksin. Esimerkiksi lapsiperheiden toimeentuloetuuksien reaaliarvon lasku on koskenut erityisen ankarasti köyhiä lapsiperheitä. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on tällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994.

Lisäksi merkittävä osa talouden sopeutustoimista on osunut erityisesti nuorten perheiden kotitalouksiin esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuneina leikkauksina.