Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus vaatii hallitukselta kattavia terveyspalveluiden hoitoketjujen laaturekistereitä. Kirjallisen kysymyksen jättänyt Tanus tietää, että laaturekistereitä edistämällä syntyisi tasa-arvoisempaa terveydenhuoltoa.

Kansanedustaja Sari Tanus jätti viime perjantaina 2. kesäkuuta kirjallisen kysymyksen koskien terveydenhuollon laaturekistereitä. Kysymys syntyi Eduskunnan maksa-, munuais- ja elinsiirtopotilaiden tukiryhmän aloitteesta.

Tanus pyytää kysymyksessään hallitukselta vastausta siihen, mihin toimiin se ryhtyy, jotta Suomeen saadaan julkiset ja kattavat terveyspalveluiden hoitoketjujen laaturekisterit. Laaturekistereissä olisi otettava huomioon myös primaari- ja sekundaaripreventio.

– Miten hallitus varmistaa, että jo nyt hyvin toimivien laaturekistereiden rahoitusperusta säilytetään, Tanus kysyy.

– Mihin toimiin hallitus ryhtyy esimerkiksi arvokkaan, yli 50 vuotta toimineen Suomen munuaistautirekisterin lakisääteistämiseksi ja riittävän rahoituksen turvaamiseksi?

THL on kuitenkin vuoteen 2019 mennessä lopettamassa Suomen munuaistautirekisterin rahoittamisen. Rahoituksen lopettamispäätös on ristiriidassa kaikkien sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa.

Tanuksen kysymyksessä hallitukselta tiedustellaan aikataulua, jolla se ilmoittaa, kenen tehtäväksi annetaan ylläpitää laaturekistereitä ja kuka maksaa rekistereiden ylläpidon.  Tärkeää on myös tietää, milloin ensimmäiset osat laaturekistereistä olisivat terveydenhuollon toimijoiden, kansalaisten ja poliittisten päättäjien käytössä.

Kirjallisen kysymyksen allekirjoittajia oli kaikista puolueista.

Laaturekisterin tuottamaa tietoa käytetään hoidon laadun jatkuvaan kehittämiseen ja varmistamiseen ja sen tarkoitus on muun muassa tarjota tietoa terveydenhuollon tasa-arvoisuudesta. Sote-uudistuksen tavoitteet taloudellisesti kestävästä ja terveyseroja kaventavasta palvelujärjestelmästä eivät voi toteutua, jos uudistus ei merkittävästi paranna primaari- ja sekundaaripreventiota, eli edistä sairauden ennaltaehkäisyä ja ehkäise sairauden etenemistä kaikissa palveluketjuissa. Preventiotyön parantamiseen tarvitaan parempia tiedolla johtamisen keinoja, mikä puolestaan edellyttää vertailukelpoista tietopohjaa kunkin hoitoketjun laadusta.

– Tätä varten esimerkiksi OECD pitää erittäin tärkeänä, että kaikissa jäsenmaissa olisi kattavasti käytössä olevat julkiset terveydenhuollon laaturekisterit. Näin onkin monessa EU-maassa – ei kuitenkaan Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa laaturekisterit ovat olleet keskeinen osa terveyspäätösten tiedolla johtamista jo pitkään, toteaa Tanus.

– Tarve saada kattavat, julkiset laaturekisterit Suomeen on todettu alan asiantuntijoiden keskuudessa jo pitkään. Sote-uudistuksen myötä, valinnanvapauden laajentuessa muuttuu laaturekistereiden puutteellisuus vielä aiempaakin suuremmaksi ongelmaksi. On äärimmäisen tärkeää, että kansalaiset voivat valinnanvapautta käyttäessään pohjata valintansa luotettavaan ja vertailukelpoiseen tietoon palveluketjujen laadusta. Laaturekistereiden tuottamaa tietoa tarvitaan kaikkien suurien kansatautien sekä hyvin monien harvinaisempien sairauksien ennaltaehkäisy- ja hoitotyöhön, Tanus jatkaa.

Suomen munuaistautirekisterissä sairaanhoitopiirien ja alueiden laatuvertailua tehdään kansainvälisiin hoitosuosituksiin perustuen, minkä pohjalta pystytään seuraamaan näyttöön perustuvien hoitosuositusten toteutumista sekä yhtäältä tunnistetaan ja jaetaan hyviä hoitokäytäntöjä.

– THL on kuitenkin vuoteen 2019 mennessä lopettamassa Suomen munuaistautirekisterin rahoittamisen. Munuaistautirekisterin vuosikustannukset ovat tällä hetkellä 80 000 euroa, mikä vastaa arviolta yhden dialyysipotilaan vuosikustannuksia. Munuaispotilaita koskevia kansallisia tietoja ei saada tässä vaiheessa mistään muualta kuin Suomen munuaistautirekisteristä.  Rahoituksen lopettamispäätös on ristiriidassa kaikkien sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa, painottaa Tanus.

Preventio

Preventio (engl. prevention) on lääketieteen käsite, joka tarkoittaa sairauksien ennalta ehkäisyä ja sairauksien seurausten pienentämistä. Preventiota tapahtuu primaarisessa, sekundaarisessa ja tertiaarisessa tasossa, joista ainoastaan primaaripreventio on puhtaasti ennalta ehkäisevää toimintaa.

Primaarisessa ehkäisyssä torjutaan sairauksien syntymistä. Uhkaan voidaan varautua jo ennen kuin vaaratekijä on läsnä (esimerkiksi rokotukset) tai vähentää vaaratekijän aiheuttamaan haittaa, kun se on jo läsnä (esimerkiksi hygienia influenssaepidemian aikana ja rajoitukset). Primaaripreventioon kuuluu muun muassa suurin osa kansalle suunnatusta terveyskasvatuksesta ja terveydenhuollon terveysneuvonta.

Sekundaarisessa vaiheessa toimitaan sairauden varhaisen diagnoosin jälkeen, jolloin pyritään estämään sairauden etenemistä ja oireidensyntymistä joko poistamalla riskitekijä tai pienentämällä sen vaikutusta. Sekundaaripreventio on sairauden hoitoa. Seulontoja, jotka kohdistuvat sairauden esiasteisiin ja niitä aiheuttaneisiin riskitekijöihin (esimerkiksi syöpäseulonnat), voidaan pitää sekundaaripreventiona. Seulontaa voidaan siis pitää sekä primaari- että sekundaaripeventiona.

Tertiaarisessa ehkäisyssä vähennetään jo puhjenneen sairauden negatiivisia vaikutuksia estämällä olemassa olevan sairauden ja sen aiheuttamien haittojen paheneminen. Kuntoutus on esimerkki tertiaaripreventiosta.

Lähteet: Terveyskirjasto: Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn periaatteet