Hämeenlinnan puoluekokouksessa 2013 Päivi Räsänen sai Jengi-liivit. Kesä oli kohistu ministerin sanomisista, että ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Räsäsen jengi on lain yläpuolella. Huumori meni läpi mediassa. Tosin kokouspaikalla sain paheksuvaa palautetta, ettei Päivin kohuja pidä itse korostaa.

Olen ollut pitkään oman presidenttiehdokkaan kannalla. Kun Sari Essayah’n oma päätös Seinäjoen puoluekokouksessa oli toinen, vedin Niinistön liivit päälle saman tien. Oma ajatukseni on, että sitä, mitä ei voi piilottaa, pitää korostaa. Ryhdikkäästi asian puolesta on helpompaa elää. Epävarmuus, päätöksen häpeily, kyllä huomataan. Siitähän ne lehdet kirjoittavat.

Oma ajatukseni on, että sitä, mitä ei voi piilottaa, pitää korostaa. Ryhdikkäästi asian puolesta on helpompaa elää.

Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hienotunteisempaa vetää liivit päälle vasta seuraavana päivänä, koska osa kokousväestä olisi tarvinnut suruaikaa asian käsittelemiseen. Media huomioi. Ilta-Sanomat totesi 20.8. pääkirjoituksessaan: ”KD:n päätös osoittaa, että pienikin puolue voi tehdä tehokasta ja tyylikästä politiikkaa.” Savon Sanomat kirjoittaa 20.8., että ”kaiken kaikkiaan Essayahin käytännöllinen ratkaisu osoitti sellaista poliittista tilannetajua, jota soisi löytyvän enemmänkin suomalaisesta puoluekentästä”.

Millaiset nuo kirjoitukset olisivat olleet, jos olisimme vain itkeneet yhdessä itkevien kanssa?

Ehkä Sari Essayah näkee pidemmälle ja haistaa paremmin. Se on puheenjohtajalle tärkeä ominaisuus. Se osoittaa johtajuutta. Kokouksen päätös oli suositus, ei pakotus. Niinistöä voi tukea liiveillä tai ilman liivejä. Tyyli on vapaa, jokainen tehköön omantuntonsa mukaan.

Liiviyllätyksestä pitää tehdä puoluekokousten virallinen ohjelmanumero.