Korkeaa poliisijohtoa epäillään virkarikoksista. Vuosia kestäneen esitutkinnan perusteella on syytä epäillä, että Helsingin poliisilaitoksessa on laiminlyöty tietolähteinä toimineiden asianmukainen rekisteröinti. Tutkintapyynnön marraskuussa 2013 teki sisäministerinä toiminut Päivi Räsänen. – Ratkaisu oli raskas, mutta uskon sen vahvistavan luottamusta poliisiin.

Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto tiedotti, että esitutkinnan perusteella on syytä epäillä, että Helsingin poliisilaitoksessa on vuosina 2008–2013 laiminlyöty tietolähteinä toimineiden asianmukainen rekisteröinti poliisin ylläpitämään henkilörekisteriin.

Esitutkinta alkoi Kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen toimiessa sisäministerinä marraskuussa 2013.

– Esitutkinta alkoi 21. marraskuuta 2013 Valtakunnansyyttäjänvirastoon tekemäni tutkintapyynnön perusteella, Räsänen kertoo.

– Ratkaisu oli tuolloin raskas, mutta ministerinä näin sen ainoaksi mahdollisuudeksi selvittää asia.
Eilen julkistetut epäilyt virkarikoksista ovat hätkähdyttäviä, kun ne ulottuvat näin korkeassa asemassa olleisiin poliisijohtajiin. Esitutkinta kesti pitkään ja on erittäin perusteellinen, 6000 sivua selvitystä, Räsänen toteaa.

Hän kirjoittaa asiasta myös blogissaan.

”Helsingin huumepoliisin ja Aarnion toimintaan kohdistuvat rikosepäilyt ovat niin vakavia ja poikkeuksellisia, että on erittäin tärkeää, että kaikki siihen liittyvä ja kytkeytyvä poliisitoiminta selvitetään perusteellisesti, pohjamutia myöten. Samalla on painotettava, että syyttäjäviraston julkistamat epäilyt kertovat siitä, että elämme oikeusvaltiossa. Kukaan ei ole lain yläpuolella, olipa asema miten korkea tahansa. Nyt on tärkeää, että asiaa selvitetään edelleen huolellisesti ja puolueettomasti. Riippumattoman syyttäjäviranomaisen ja oikeuslaitoksen tehtävä on arvioida henkilöiden mahdollinen syyllisyys tai syyttömyys”, kirjoittaa Räsänen.

Epäilyn kohteeksi joutuneilla poliisijohtajilla on täysi oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja puolustautua epäilyiltä. Tässä tutkinnassa on kysymys myös näiden henkilöiden oikeusturvasta. On painotettava, että heitä ei ole tuomittu mistään eikä edes vielä syytetty, on kyse vasta epäilyistä, joista syyttäjä tekee oman harkintansa, nostetaanko syytteitä. – Päivi Räsänen

Räsäsen toimiessa sisäministerinä poliisiylijohtajana oli Mikko Paatero. Epäselvyydet poliisin tietolähderekisteröinti-käytännöissä kriisiyttivät Poliisihallituksen ja sisäministeriön välit. Huhut velloivat ja näytti hetken siltä, että joko poliisiylijohtaja Paatero tai sisäministeri Räsänen joutuisi eroamaan tehtävästään. Keskinäinen luottamus pystyttiin kuitenkin palauttamaan, ja molemmat jatkoivat tehtävissään.

Räsäsen ministerikausi päättyi alkukesästä 2015, kun uusi hallitus muodostettiin eduskuntavaalien jälkeen. Paateron ylijohtajan pesti loppui eläkkeelle siirtymiseen heinäkuussa 2015.

Nyt virkarikoksista epäillään juuri entistä poliisiylijohtajaa Paateroa, sekä Helsingin entistä poliisikomentajaa Jukka Riikosta ja nykyistä päällikköä Lasse Aapiota.

Päivi Räsänen muistuttaa, ettei poliisijohtajia ole vielä tuomittu eikä edes syytetty.

– Epäilyn kohteeksi joutuneilla poliisijohtajilla on täysi oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja puolustautua epäilyiltä. Tässä tutkinnassa on kysymys myös näiden henkilöiden oikeusturvasta. On painotettava, että heitä ei ole tuomittu mistään eikä edes vielä syytetty, on kyse vasta epäilyistä, joista syyttäjä tekee oman harkintansa, nostetaanko syytteitä.

Esitutkinta on ollut pitkittynyt ja kivulloinen prosessi. Räsänen uskoo sen kuitenkin lopulta vahvistavan luottamusta suomalaiseen poliisiin.

–  Olipa tutkinnan lopputulos mikä tahansa, uskon siihen, että tämä prosessi vahvistaa luottamusta oikeusvaltioomme ja lopulta myös entuudestaankin arvostettuun suomalaiseen poliisiin.

Räsänen selvittää asian taustoja tarkasti blogissaan.

”Kun Helsingin huumepoliisin toimintaan liittyvät rikosepäilyt alkoivat tulla esiin syksyllä 2013, samassa yhteydessä heräsi kysymys, miten salaisiin pakkokeinoihin liittyvää poliisitoimintaa on johdettu ja valvottu. Julkisuudessa esitetyt tiedot tietolähteinä käytetyistä henkilöistä olivat ristiriidassa sen tiedon kanssa, jonka sain poliisiylijohtaja Paaterolta. Selvityksen asiasta sain vasta erikseen pyytämällä. Poliisiylijohtaja kertoi minulle, että Helsingin poliisilaitoksella ei ollut tuolloin yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka yleisessä tiedossa oli, että huumepoliisin toiminta perustui osaltaan juuri tietolähteiden käyttöön. Tietolähdetoimintaa ja sen valvontaa ohjasi kuitenkin periaatteessa selkeä lainsäädäntö, erillinen asetus sekä poliisihallituksen määräys. Niiden mukaan tietolähteet tuli kirjata ja tiettyjen edellytysten mukaan rekisteröidä ja samalla huolehtia, että tietolähteenä olevan henkilön turvallisuutta ei vaaranneta. Tämän toiminnan valvonnasta oli myös säädetty. Oikeusvaltiossa ei voi olla valvomatonta poliisitoimintaa.”

– Selvitin tuolloin tilanteen myös muissa poliisiyksiköissä, muiden muassa Keskusrikospoliisissa, suojelupoliisissa ja muissa paikallispoliisilaitoksissa. Niissä tietolähteitä oli kirjattu ja rekisteröity ja sain tiedot tarkoista määristä ja siitä, miten kirjaukset oli hoidettu, Räsänen kertoo.

Hän toteaa, että vaikutelmaksi jäi se, että Helsingin huumepoliisille olisi sallittu omat pelisäännöt, poliisitoiminnan ”villi länsi”, joka pahimmillaan saattoi mahdollistaa jopa sen, että huumepoliisi päätyisi itse pyörittämään huumerikoksia.

– Asiaa ei voinut selvittää poliisihallinnon sisäisesti vaan tarvittiin ulkopuolinen selvitys. Siksi päädyin hyvin poikkeukselliseen ratkaisuun eli tutkintapyyntöön valtakunnan syyttäjävirastolle. Samalla asiasta oli tiedotettava, minkä vuoksi järjestin poikkeukselliseksi luonnehditun tiedotustilaisuuden, Räsänen toteaa.

Juuri tähän aikaan tilanne oli eskaloitunut niin, että huhuttiin ja arveltiin joko Räsäsen tai Paateron joutuvan jättämään tehtävänsä. Räsänen kuvailee blogissaan tilanteen näin:

– Luottamukseen perustuva yhteistyö poliisiylijohtajan kanssa jatkui, kun keskustelujen jälkeen vakuutuin siitä, että havaitut epäkohdat korjataan.

Päivi Räsänen kertoo, että tietolähdekäytäntöihin liittyvät puutteet korjattiin hänen ministeriaikanaan.

– Annoin poliisiylijohtajalle kirjallisen määräyksen siitä, miten tietolähdetoiminnan ja sen valvonnan lainmukaisuus sekä valtakunnallinen yhdenmukaisuus saatetaan voimaan nopeassa aikataulussa ja seurasin prosessia tiiviisti ministerikauteni loppuun asti. Tutkintapyynnön tarve poliisin aiemmasta toiminnasta ei kuitenkaan poistunut.