Vammaisten retki Seinäjoen Luther-näytelmään muistutti uudistuksen tarpeesta niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin. Vammaispolitiikka tarvitsee vielä reformaatiota. Suomessa vammaiset ovat syrjäytymisvaarassa ennen kaikkea vielä kehittymässä olevan työllistämispolitiikan johdosta sekä ontuvan henkilökohtaisen avun takia, kirjoittaa erityisohjaaja Sarah Rizzo.

Helsinkiläinen kristillisdemokraatti ja leijonaemo Paula Plysjuk järjesti teatteriretken osana helluntaiseurakunnan kehitysvammatyötä. Plysjuk on yhteyshenkilönä Käsi Kädessä –toiminnassa, joka järjestää säännöllisiä seurakuntatapaamisia nuorille ja aikuisille kehitysvammaisille sekä heidän tukijoilleen ja omaisilleen Helsingissä, Turussa ja Lahdessa.

Lähdimme junalla Tikkurilasta Seinäjoelle iloisen ja toiveikkaan kolmikymmenhenkisen porukan kanssa. Siihen mahtuivat niin pyörätuolia käyttävät kuin jalan liikkuvat retkeilijät avustajineen.

Junamatkamme Seinäjoelle suuntautui Kristillisen Teatteriyhdistyksen Kristyn esittämään näytelmään Luther. Reformaation 500-vuotisjuhlavuoteen syntynyttä näytelmää tukivat Seinäjoen seurakunta, Seinäjoen kaupungin kulttuurilautakunta sekä Tieteen ja taiteen kristillinen tukisäätiö.

YK:n vammaissopimus velvoittaa Suomea edistämään vammaisen väestön yhdenvertaisia oikeuksia, kuten oikeutta itse valittuun asuinpaikkaan, asumismuotoon tai oikeutta riittävään henkilökohtaiseen apuun omannäköisen elämän toteuttamiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.

Harri Raittiin käsikirjoittama ja Timo Kankaisen ohjaama Luther oli huumorilla höystetty näytelmä, joka lähestyi katsojaa toimivan, yksinkertaisen lavastuksen kautta, johon oli yhdistetty kaunis puvustus ja musiikki.

Näytelmän kohderyhmä oli varsin laaja. Oma seurueemme oli jo entuudestaan perillä Martti Lutherista, kristinuskosta ja Jeesuksen sovitustyöstä. Pysyimme siis hyvin kärryillä. Reippaan pituinen väliaika soi jokaiselle mahdollisuuden hengähdystaukoon ja näytelmän käsittelemiseen esimerkiksi puhetulkin kanssa.

Ilahduin saadessani tavata Seinäjoen-retkellämme Ystävyyden Suurlähettilään, keravalaisen Petri Virolaisen, joka oli lähtenyt matkaamme mukanaan ystävyydestä muistuttavat maskottinsa. Virolaisella on autismi. Hänen mottonaan on ”Jotta kukaan ei jäisi yksin”.

Vammaiset maailman suurin vähemmistö

Vammaiseksi katsotaan lain mukaan henkilö, jolla on vamman tai sairauden takia pitkäaikaisia vaikeuksia selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Vaikka vammaa tai sairautta ei voisikaan parantaa, voivat yhteiskunta ja sen jäsenet sekä lainsäätäjät tehdä paljon tämän väestöryhmän auttamiseksi.

YK:n vammaissopimus vuodelta 2008 ratifioitiin Suomessa 10. kesäkuuta 2016. Tämä velvoittaa Suomea edistämään vammaisen väestön yhdenvertaisia oikeuksia, kuten oikeutta itse valittuun asuinpaikkaan, asumismuotoon tai oikeutta riittävään henkilökohtaiseen apuun omannäköisen elämän toteuttamiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.

Vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö. Noin kymmenen prosenttia maailman väestöstä kärsii elämänsä aikana jonkinlaisesta vammaisuudesta. Tämä vastaa noin 650 miljoonaa ihmistä. Ympäristön esteettömyys vähentää vammasta aiheutuvaa haittaa ja ehkäisee vammaisen ihmisen syrjäytymistä.

Suomessa vammaiset ovat syrjäytymisvaarassa ennen kaikkea vielä kehittymässä olevan työllistämispolitiikan johdosta, sekä ontuvan henkilökohtaisen avun takia. Lisäksi kuntien välillä on suuria käytännön eroja sen suhteen, kuinka YK:n vammaissopimusta noudatetaan.

Teksti: Sarah Rizzo

Kirjoittaja on toiminut aktiivisesti kehitysvammatyössä niin järjestötoimitsijana, opetustyössä kuin ohjaajanakin kymmenkunta vuotta. Hän on erityisohjaaja ja Järvenpään KD-paikallisosaston puheenjohtaja. Kristillisdemokraattina hän haluaa vaikuttaa vammaisen väestön elinehtojen vahvistamiseksi kotikunnassaan ja valtakunnallisesti. Kulttuurielämysten saavutettavuus ja kulttuuriperintömme jakaminen taiteen, kuten musiikin, teatterin ja kirjallisuuden välityksellä kaikille kansalaisille on tärkeää ja antoisaa.

Käsi Kädessä- kehitysvammatyön nettisivu:

www.kasikadessa.net