Helsingin Kristillisdemokraatit halusivat vuonna 1960 aloittaa puoluetoiminnan paikallistasolta ja seurasivat, miten ulkomailla oli syntynyt kristillisdemokraattisia puolueita. Aluksi vielä mietittiin, ollako kristillinen yhdistys vai puolue.

Pari vuotta aiemmin oli perustettu Suomen Kristillinen Liitto ry, joka eli hiljaiseloa. 1961 Helsingin Kristillisdemokraatit muutti nimensä Helsingin Kristilliseksi Liitoksi ja siitä tuli SKL:n ensimmäinen jäsenjärjestö.

– Alussa pohdittiin, olisiko SKL kristillinen yhdistys vai puolue. Halusin olla rakentamassa sitä nimenomaan puolueena, kertoo Eino Pinomaa, joka oli perustamassa Helsingin Kristillisdemokraatteja.

Kristillisellä Liitolla oli 1969 yhteensä 2 600 jäsentä ja 1971 jo 5 000 enemmän.

Into ja halu olivat suuria, ihmiset oma-aloitteisia ja yhteispeli toimi hyvin.

Miten puolue onnistui kasvamaan niin nopeasti?

– Heräsi hätä toimia. Syntyi hurjan aktiivinen kenttätyö. Ajan henki siivitti tarvetta nostaa kristilliset arvot kunniaan, Pinomaa muistelee.

– Into ja halu toimia oli suuri, ihmiset olivat oma-aloitteisia ja yhteispeli toimi hyvin, kertoo Nina Marjala.

Alkuvuosina kokoukset pidettiin Marjaloiden kotona. Asioita hoidettiin talkootyönä.
Varoja puoluetoimintaan saatiin paperinkeräystalkoilla ja pyörittämällä kioskia. Varainkeruuta organisoivat etenkin Tauno (1928–2011) ja Nina Marjala.

– Vuokrasimme Hiekkaharjun asemalta kioskin, mikä toimi minun vastuullani. Olin siellä vuoden verran myymässä. Myöhemmin puolisen vuotta kioski toimi Keravalla, kertoo Nina Marjala.

Yhteistyö pohjoismaisten sisarpuolueiden, erityisesti Norjan Kristillisen kansanpuolueen KrF:n kanssa oli tärkeää.

– Meillä oli paljon yhteistyötä ja henkilökohtaisia tapaamisia. Norjalaisten puoluekokoukset olivat suuria ja iloisia juhlia, jotka nostattivat henkeä.

– He kannustivat ja elivät mukana SKL:n kehittymisessä, Pinomaa kertoo.

KrF:n pääsihteeri Olav Bryn ja Pinomaa olivat paljon yhteyksissä puhelimitse.

– Kerran pieni Juha-poikamme kommentoi puhelua sanoen ’varmaan siellä soittaa isin serkku Bryn’, muistelee puoliso Anna-Liisa Pinomaa.

Myös naisten toimintaa oli alusta alkaen. Helsingissä vanhainkodin johtaja Elina Kaukovaara perusti yhdessä Nina Marjalan kanssa naistoimikunnan.

– Järjestimme jopa kuukausittain kahvimatineoita varainhankintaa varten. Toimme tarjoilutarvikkeet mukanamme. Teimme myös retkiä ja matkoja.

Ennen puolueen omien tilojen hankintaa toimistoa pidettiin kellaritilassa Töölönkadulla, jossa myös naistoimikunta kokoontui.

Pinomaalle isoimpana onnistumisen kokemuksena on jäänyt mieleen ensimmäisen kansanedustajan Raino Westerholmin valinta eduskuntaan 1970.

– Silloin toteutui se kristillinen puolue, jota olimme kaikin voimin pyrkineet aikaansaamaan.

Toinen suuri onnistuminen oli yhdeksän kansanedustajan vaalivoitto 1975.

– Oulun vaalipiirin ehdokkaan Veikko Matikkalan kampanjoidessa yövyimme koko perhe Kuusamossa Kiutakönkään leirintäalueella. Siellä näin unta, että sanomalehdessä kerrottiin SKL:n nousseen keskisuurten puolueiden joukkoon ja saaneen yhdeksän kansanedustajaa.

– Vaalivalvojaisissa seurasin, miten vähitellen kansanedustajiemme määrä nousi juuri yhdeksään. Se oli henkeä salpaavan jännittävää, Pinomaa muistelee.

– Nyt iloitsen Sari Essayah’n panoksesta puheenjohtajana ja valoisana tiennäyttäjänä. Hän on jatkanut merkittävällä tavalla edeltäjiensä toimintaa, Pinomaa kiittää.

 

Nina Marjala, 91, on Viipurin evakkoja. Nina ja Tauno Marjala tutustuivat Pelastusarmeijan toiminnassa Helsingissä. Tauno Marjala (1928–2011) toimi puolueen talouspäällikkönä 1970-89 oman työnsä ohella. Nina Marjala oli aloittamassa naisten toimintaa ja hoiti vapaaehtoisena varainkeruuta.

Nina Marjalalla ja hänen puolisollaan Taunolla oli halu auttaa vaikeuksissa olevia. Vuonna 1971 he ostivat Lohjalta Toipilaskoti Jokelan, jonka johtajana Nina Marjala toimi 26 vuotta.

 

 

 

Rovasti Eino Pinomaa, 88, oli vuonna 1960 mukana perustamassa Helsingin Kristillisdemokraatteja. Hän toimi SKL:n ensimmäisenä pääsihteerinä ja puoluesihteerinä vuosina 1965-78. Hän työskenteli myös Kristityn Vastuu -lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana. Puoluesihteerikauden jälkeen Pinomaa siirtyi seurakuntatyöhön ja eläköityi kirkkoherrana.