Uskonto poliittisten periaatteiden ja toiminnan taustalla toimii ikään kuin magneetin tavoin: toisia se vetää puoleensa, toisia taas työntää poispäin. Siksi kristillisdemokraattisen puolueen keskeinen haaste on, miten se kykenee samanaikaisesti olemaan uskollinen missiolleen ja vakiäänestäjilleen, mutta toisaalta tekemään valintoja, joiden kautta puhutellaan laajempia kansalaisryhmiä ja etenkin nuoria, joille keskeiset yhteiskunnalliset huolenaiheet ovat pitkälti toisenlaisia, kirjoittaa pitkäaikainen Kristillisdemokraatti-aktiivi Merja Eräpolku analyysissään.

Suomea on vuosikymmeniä rakennettu varsin laajalla yhteisymmärryksellä hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteista. Sen sijaan arvoristiriidat ja -ulottuvuus ovat korostuneet perinteisen sosioekonomisen jaon sijaan.

Politiikassa käsitellään yhä enemmän elämäntapaa ja arvovalintoja koskevia aiheita. Pääosin talouspoliittisen vastakkainasettelun ja materialististen arvojen ympärille viime vuosisadan alussa rakentunut puoluejärjestelmä alkaa olla tiensä päässä. Paini etenkin arvoliberalismin ja arvokonservatismin välillä erottaa puolueita toisistaan ja jakaa perinteisten puolueiden sisällä.

Kristillinen Liitto oli Suomen ensimmäinen niin sanotulle uuden politiikan ristiriitaulottuvuudelle syntynyt arvopuolue. Toinen selkeä arvopuolue on Vihreät, joka rekisteröityi puolueeksi 30 vuotta myöhemmin ekologiaan, pasifismiin ja tasa-arvoon liittyvien kysymysten ympärille. Myös Perussuomalaisia voi pitää populistisena, uusoikeistolaisena arvopuolueena.

Rajanveto perussuomalaiseen liikehdintään on yksi nyky-KD:lle merkittävä kysymys. Joitakin yhtymäkohtia puolueiden linjauksissa on, mutta myös paljon eroavaisuutta – etenkin toimintavoissa ja vaikuttimissa.

Suurena haasteena niin Kristillisdemokraateilla kuin monella muullakin puolueella on jäsenkunnan nopea ikääntyminen. Myös puolueen vastuunkantajien keski-ikä on etenkin 2010-luvulla noussut. Nuorten kiinnittyminen pitkäaikaiseen puoluetoimintaan on huolestuttavan vähäistä. Sen syitä on pohdittava huolella ja yritettävä kiireesti löytää ratkaisuja.

Sitoutuminen vuosikausiksi yhdistystoimintaan ei nykyaikana enää kolahda monille. Sen sijaan ollaan valmiimpia nopeasti rakentuviin yhteiskunnallisiin kampanjointeihin. Samoin on valmiutta vaikuttamiseen some-kanavissa.

Markkinarakoa ja kysyntää aatteelle ei synny ilman, että osataan tarjota selkeitä vaihtoehtoja valtavirtauksena olevalle politiikalle.

Uskonto poliittisten periaatteiden ja toiminnan taustalla toimii ikään kuin magneetin tavoin: toisia se vetää puoleensa, toisia taas työntää poispäin. Siksi kristillisdemokraattisen puolueen keskeinen haaste on, miten se kykenee samanaikaisesti olemaan uskollinen missiolleen ja vakiäänestäjilleen, mutta toisaalta tekemään valintoja, joiden kautta puhutellaan laajempia kansalaisryhmiä ja etenkin nuoria, joille keskeiset yhteiskunnalliset huolenaiheet ovat pitkälti toisenlaisia.

Mikä on tulevaisuuden KD:n markkinarako poliittisessa kentässä? Vanhoihin teemoihin ei voi jämähtää liiaksi. On löydettävä ne tärkeät tämän ajan arvokysymykset ja laajoja kansalaisryhmiä koskettavat yleispolitiikan aiheet, joissa KD voi tarjota vaihtoehdon. Markkinarakoa ja kysyntää aatteelle ei synny ilman, että osataan tarjota selkeitä vaihtoehtoja valtavirtauksena olevalle politiikalle.

KD:n esittämä kannustavan perusturvan malli on esimerkki proaktiivisesta toimintatavasta – ratkaisumallista suuriin kysymyksiin. KD on voinut olla suunnannäyttäjä ja löytää kumppanuutta myös muista puolueista.

Perinteisenä perhepuolueena KD:lla pitäisi olla näkemyksiä siihen, miten syntyvyyden romahtaminen voidaan pysäyttää ja miten sirpaloituvasta työ- ja perhe-elämästä huolimatta voivat löytyä turvalliset olosuhteet perheen perustamiselle.

Entistä useampi elää yksin. Yksinäisyys ja luontaisten sosiaalisten yhteisöjen puute luovat tarpeen politiikalle, joka tarjoaa edellytyksiä uudenlaiselle yhteisöllisyydelle perheen ja suvun roolin heikennyttyä.

Vakavat ympäristö- ja turvallisuushaasteet muuttavat ilmastoa ja kuljettavat miljoonien ihmisvirtoja. Robotisaatio ja tekoäly eivät mullista vain työelämää, vaan geeniteknologian tavoin avaavat uudenlaisia kysymyksiä jopa siitä, mitä on ihmisyys. Miten osataan määritellä sellaiset säännöt uuden teknologian käytölle, että se palvelee ihmiskuntaa parhaalla tavalla ja uhkia voidaan torjua? Siinä suuria arvokysymyksiä kaikille puolueille.

Kirjoittaja, valtiotieteiden maisteri Merja Eräpolku, 49, aloitti 1990 työt puolueessa SKL:n Nuorten liittosihteerinä ja osa-aikaisena Kristityn Vastuu -lehden toimittajana. Siirtyi 1991 SKL:n eduskuntaryhmän ryhmäsihteeriksi.

Työskenteli 2009–14 Sari Essayah’n meppiavustajana Brysselissä. Palasi 2014 KD:n eduskuntaryhmän pääsihteeriksi. Aloitti 1. huhtikuuta 2018 määräaikaisesti eduskuntaryhmän tiedottajana ja KD-lehden toimittajana.

Toiminut lukuisissa luottamustehtävissä, kuten Helsingin Yliopiston ylioppilas-kunnan edustajistossa, puolueen kolmen eri paikallisosaston puheenjohtajana sekä neljättä kautta kunnanvaltuutettuna, vuodesta 2017 Lohjalla.