AlfaTV näyttää Lasse Heikkilän ja Pekka Simojoen kansalaissodan haavoista ja historiasta kertovan Sovinto-musikaalin itsenäisyyspäivänä. Toimittaja Reijo Vaurula näki esityksen Tampere-talossa syyskuun viimeisenä sunnuntaina.

100 vuoden takaiset tunnelmat ja mahdollisesti haavatkin on avattu kuluneen vuoden aikana useaan otteeseen.  Kipeitäkin asioita on kyetty käsittelemään ja ennen kaikkea löytämään se, mikä meitä suomalaisia yhdistää.

Kun Lasse Heikkilä ja Pekka Simojoki lähtivät toteuttamaan hengellissävytteistä musiikkinäytelmää kansalaissodasta, ottivat he melkoisen haasteen.

Idea musiikkinäytelmään lähti Lasse Heikkilältä, joka löysi oman sukunsa historiasta mielenkiintoisen päähenkilön ja kun toisen tuotteliaan gospelsäveltäjän Pekka Simojoen suvusta löytyi tavallaan vastanäyttelijä, luova prosessi synnytti musiikkinäytelmän.

Musikaali ja sen jälkeinen live-esitys nähtiin Tampere-talossa syyskuun viimeisenä sunnuntaina.

Ensimmäinen puoliaika eli itse musikaali loi draaman keinoin historialliset viitekehykset ja inhimillinen ulottuvuus sadan vuoden takaisille tapahtumille saatiin päähenkilöiden avulla. Päähenkilöt olivat työväenliikkeen agitaattorina tunnettu Seth Heikkilä – Lasse Heikkilän isän isoisä – sekä valkoisten puolelta nuori, myöhemmin pappisuralle suuntautunut, Suur-Suomesta unelmoinut Elias Simojoki – Pekka Simojoen isoisän serkku.

Yhteiskunnallinen polarisaatio tuotiin myös dramaturgillisesti nerokkaasti esiin: lavastuksina oli punatiilinen tehdaskulissi vasemmalla puolella lavaa ja oikealla puolella vaalea herraskartanon fasadi.

Musiikki oli integroitu hienosti taustalle. Tehdaskulisseissa soitti työväensoittokuntaa markkeeraava puhallinorkesteri ja kartanokulisseissa hienostuneempi salonkiorkesteri.

Ensimmäisen puoliajan käsikirjoituksessa ei sorruttu kuitenkaan liialliseen paatokseen ja teksteihin oli saatu istutettua myös arjen elämän iloisia puolia huumoria unohtamatta.

Ensimmäisen puoliajan musiikki myötäili vuoroin punaisia, vuoroin valkoisia repertuaarin vaihdellessa isänmaallisista virsistä molempien puolien taistelulauluihin.

Lavalla esiintyi yhteensä lähes 100 näyttelijää ja muusikkoa, joista suurin osa amatöörejä ja tämä huomioiden toteutus oli täysin ammattitasoa.

Pääosan esittäjistä niin Seth Heikkilän roolin näytellyt Markus Makkonen kuin Elias Simojokea esittänyt Jussi Lukacs uskalsivat heittäytyä rooleihinsa ja tulkitsivat loistavasti roolihahmojensa tuntoja.

Mikään kepeähän näytelmän aihe ei ole. Ensimmäisen puoliajan käsikirjoituksessa ei sorruttu kuitenkaan liialliseen paatokseen ja teksteihin oli saatu istutettua myös arjen elämän iloisia puolia huumoria unohtamatta.

Yhteyden ja sovinnon löytyminen kiteytyi hienosti ensimmäisen puoliajan lopussa kun talvisodassa taisteltiin samalla puolella rintamaa.

Heikkilä ja Simojoki punavalkean sovinnontekijöinä

Toiselle puoliajalle tultiinkin sitten aivan eri maailmaan.  Se alkoi musiikkinäytelmän tekijöiden akustisella duolla ja heidän leppoisalla jutustetullaan, mikä välillä karkasi käsikirjoituksesta ja näkyi pituuden ylityksessä.

Lasse Heikkilä ja Pekka Simojoki toimivat toisen puoliajan juontajina. Heidän habituksestaan jäi kyllä kaipaamaan mainoskuvien aikalaisasuja, nyt normaali vaatetus latisti visuaalista kokonaisuutta.

Saattaa olla, että yleisö koki toisen puoliajan historian läpikäymisen takautuvina tuokiokuvina hyvän musiikin siivittämänä enemmän omakseen kuin selkeän näytelmäkerronnan. Toinen puoliaika olisi kuitenkin kaivannut ensimmäisen puoliajan tiiviin kokonaisuuden jälkeen hieman selkeämpää draamallista kaarta vaikka tekijät ehkä ajattelivat, että Seth Heikkilän ja Elias Simojoen taustojen läpikäyminen tähän riittäisi. Koskettavimmat kohtaukset sovinnon tekemiseen ja anteeksipyytämiseen olivat toki tunteisiin käyviä ja osallistivat konkreettisesti myös yleisön. Taustaprojisoinneissa nähtiin kun Heikkilä ja Simojoki olivat yhdessä vieneet kynttilät sekä Seth Heikkilän että Elias Simojoen haudoille.

Musiikillisesti toinen puoliaika tarjosi parhaimpia teemaan sopivia paloja sekä Heikkilän että Simojoen laajasta tuotannosta ja mukaan oli otettu muutama tätä musikaalia varten sävelletty laulu. Lavalla ei ollut enää kahta orkesteria vaan yksi iso orkesteri, mikä soi hienosti Jouni Rissasen kipparoimana.

Osa näyttelijöistä jatkoi edelleen solisteina ja kuoro pisti parastaan.  Toisen puoliajan parasta antia oli musiikki, muuten kokonaisuus jäi hieman hajanaiseksi ja sirpaleiseksi.

Sovinto-musiikkinäytelmä isossa teatterisalissa toimi hyvin. Timo Suomi piti ohjauksen hyvin käsissään. Teatteri-ilmaisun keinoja ja tekniikkaa oli hyödynnetty tehokkaasti taustaprojisoinneissa. Heidi Laamanen puvustajana onnistui tehtävässään, samoin Sirkku Hoikkala tanssikoreografioissa, joissa oli tuttuja elementtejä muista Heikkilän tuotannoista.

Sovinto-musikaali jäi kertaluonteiseksi. Sille olisi toki suonut useampiakin esityksiä. Produktiona näytelmä on iso ja työläs ja luonnollisesti amatöörivoimista huolimatta kallis ja siksi suunnitellut maakuntaesitykset jäivät toteutumatta.

Lasse Heikkilä ja Pekka Simojoki ovat tällä tuotannollaan tehneet merkittävän suomalaisen kulttuuriteon, jolle olisi suonut myös laajempaa valtakunnallista näkyvyyttä ja arvostusta. Epäkohdalta tuntuu sekin, että taiteen apurahoja jaettaessa kristilliset taiteentekijät liian usein sivuutetaan.

AlfaTV taltioi Sovinto-musikaalin ja esittää sen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta klo 21 sekä ensi vuoden puolella uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta 2019 klo 18.

(Korjattu ja tarkennettu esitystieto: Sovinto-musikaali tulee AlfaTV:llä uudenvuodenpäivänä 1.1.2019 klo 18)

Sovinto-musikaali nähtiin Tampere-talossa sunnuntaina 30.9.2018. Esitetään AlfaTV:llä 6. joulukuuta 2018 klo 21. Lähetyksessä mukana koko musikaali ja tiivistelmä illan toisesta puoliskosta. Seuraava esitys AlfaTV:llä uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta 2019.

Teksti: Reijo Vaurula

Kirjoittaja on kouvolalainen muusikko ja freelance-toimittaja