Vanhustenhoidon tila nousi puheenaiheeksi Suomessa. Vihdoinkin – sillä omaisten ja hoitajien kautta tulleet viestit vakavista ongelmista ja laiminlyönneistä hoivayksiköissä eivät ole uusia.

Epäkohtien korjaamiseen tarvitaan lisää resursseja, hoitajamitoituksen nostoa ja kirjausta lakiin, parempaa valvontaa ja sanktioita laiminlyönneistä. Nämä ovat tärkeitä vanhustenhoidon raameja, mutta itsessään eivät vielä takaa hoidon laatua.

Viime syksynä nostimme KD:n omassa senioripoliittisessa ohjelmassa keskiöön neljän takuun mallin vanhustenhoidon laadun varmistamiseksi. Jokaiselle ikäihmiselle asuipa tämä sitten kotona tai hoivayksikössä kuuluu ulkoilutakuu, ruokailutakuu, hygieniatakuu ja yhteisötakuu eli sosiaalisten suhteiden tukeminen.

Moni hoitaja on hakeutunut pois alalta, kun on todennut, että kiireen ja heikon johtamisen vuoksi joutuu jatkuvasti tinkimään hyvästä hoidosta.

Vanhusten elämän laadun toteutuminen parantaa myös hoitotyön mielekkyyttä. Moni hoitaja on hakeutunut pois alalta, kun on todennut, että kiireen ja heikon johtamisen vuoksi joutuu jatkuvasti tinkimään hyvästä hoidosta eikä aikaa vanhuksen kohtaamiseen ja keskusteluun jää.

Kotona asuvia ja omaishoitajia ei pidä unohtaa. Ensi hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että pienituloisilla on asiakasmaksujen kohtuullistamisen kautta riittävästi apua kotona pärjäämiseen. Omaishoitajien jaksamisessa tukipalvelut ja vapaapäivien mahdollistaminen ovat avainasemassa.

Nyt useiden puolueiden edustajat ovat heränneet ehdottamaan vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Suomeen. Viime kesänä oli kovin hiljaista! Haluan uskoa, että asiasta vallitsee yhteisymmärrys ja viran perustaminen saadaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Ikäihmisten arvostus ja huolenpito nousevat ideologiamme ytimestä, kristillisestä ihmiskuvasta, ja vuosikymmenten työ antaa KD:lle katetta puhua vanhustenhoivasta vaalikentillä.

Toivotaan, että se ei jää muilla pelkäksi vaalipuheeksi.