Minulla oli elämässä aika, kun koin ilmastoahdistusta. Se oli joskus kymmenkunta vuotta sitten. Koin voimattomuutta ja hämmennystä, kun en tiennyt mitä tehdä. Nyt ilmastoahdistus on palannut, mutta eri muodossa. Ympäröivä ahdistus, epämääräinen paine, syyllisyys, ihmisten keskinäinen riitely typeristä asioista sekä kaiken politisoituminen ja polarisoituminen ovat tuoneet niinsanotusti uutta väriä oksennukseen.

Ihminen tarvitsee tarkoitusta, samoin jokainen sukupolvi. Filosofi ja sosiologi Arto O. Salonen on monesti tuonut esille, että ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien, kuten biodiversiteetin köyhtymisen ratkaiseminen voisi olla ihmiskunnalle seuraava yhdistävä taistelu – sekä asia, joka tuo monien elämään suuntaa ja mielekkyyttä.

Valitettavasti siitä, mikä olisi ehkä voinut yhdistää, on tullut enemmän jakava tekijä. Kun väki hosuu eri suuntiin ja riitelee turhista asioista, se kertoo siitä, että johtajuus on hukassa. Osa ongelmasta johtuu politiikan ja median toimintalogiikasta. Kaikki mikä politisoituu liikaa, menee lopulta riitelyksi.

Ihminen on aika herkkä aistimaan ”moraalisen ylemmyydentunnon”. Alas painettu ja syyllistetty alkaa puolustaa itseään. Lisäksi me samaistumme altavastaajiin. Vaalien alla rummutettu ilmastokeskustelu ei enää ollut kaikilta osin yhdistävää ja innostavaa.

Muutamien ympäristöjärjestöjen vaalien alla julkaisemassa kuvassa ilmastotoimiltaan ”vähiten kunnianhimoiset” puolueet, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit, paistuvat punaisissa lieskoissa. Leimataanko puolueet näin ”pahuuden akseliksi”? Ja kun monien merkittävien ei-poliittisten järjestöjen johtajat alkoivat vihjailla äänestyssuosituksia, alkoi varmaan monesta tuntua, että nyt meitä ohjaillaan vähän liikaa.

Ymmärrän toki sen, että asiat pyritään äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tuomaan esiin selkeinä. Mutta entä jos asiat eivät ole näin yksinkertaisia?

”Oletko idiootti vai välinpitämätön?”

Ilmastonmuutokseen (ja moneen muuhun asiaan) liittyvät kysymykset vaalikyselyissä ovat aina hyvin yksinkertaistavia, vaikka maailma on monimutkainen. Maailma ei pelastu osaoptimoinnilla. Sen sijaan politiikka elää kärjistyksistä ja kärjistykset synnyttävät lisää kärjistyksiä. Kaikki polarisoituu, maltillinen poliittinen keskusta ohenee.

Johtajuuden kannalta toisten demonisoiminen on aina virhe. Aika yleisesti arvioidaan, että painostava hypetys satoi eduskuntavaaleissa lähinnä perussuomalaisten laariin.

Johtajuuden kannalta toisten demonisoiminen on aina virhe. Aika yleisesti arvioidaan, että painostava hypetys satoi eduskuntavaaleissa lähinnä perussuomalaisten laariin.

Ei meillä taida vielä mennä läheskään riittävän huonosti, jotta alkaisimme oikeasti yhteen hiileen puhaltamaan.

Koska puolueiden nimenomainen tehtävä on jakaa kansaa, täytyy johtajien ja yhdistäjien nousta jostain muualta. Viime aikoina monet muutoksen draiverit ovat nousseet muiden muassa yritysmaailmasta ja kansalaisliikkeistä. Ylen uutisen Ylen uutisen yritysmaailman muuttuneista asenteista voit lukea täältä.

”Tiukka ilmastopolitiiikka on hyväksi suomalaiselle elinkeinoelämälle ja … teollisuudelle”, kommentoi puolestaan EK:n uusi puheenjohtaja Pekka Lundmark.  Lue lisää Ylen uutisesta täältä.

Teknologia, talous, media ja ideat määrittelevät tulevaisuutta enemmän kuin politiikka. Tosin, mitä teknologiaan tulee, ihmiskunnan historia on yleensä mennyt niin, että jokainen ratkaisu luo taas pussillisen uusia ongelmia…

Meillä kaikilla on ilmastosyntimme. Se, mikä on ”historian oikea puoli” tosin selviää monessa asiassa yleensä vasta vuosikymmenten päästä. KD:n on mielestäni aiheellista tunnustaa joltain osin epäonnistuneensa arvomaailmansa määrittämisessä ja kommunikoinnissa ympäristökysymysten osalta. Realismia tosin on, että pienehkön puolueen on vaikea olla sisällöllisesti aallonharjalla kaikilla rintamilla.

Joten koettakaa kestää tätä johtajuuden ainaista vajavaisuutta. Inhimillinen puutteellisuus ja johtajuuden ainainen epäonnistuminen eivät tule tästä muuksi muuttumaan.

 

Kirjoittaja Tapio Luoma-aho on metsänhoitaja ja Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän eduskunta-avustaja; ja ehdokas eurovaaleissa 2019 numerolla 76

 

Huom.

Tarkennettu kappaletta lopulliseen muotoon 10.5.:
Muutamien ympäristöjärjestöjen vaalien alla julkaisemassa kuvassa ilmastotoimiltaan ”vähiten kunnianhimoiset” puolueet, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit, paistuvat punaisissa lieskoissa. Leimataanko puolueet näin ”pahuuden akseliksi”? Ja kun monien merkittävien ei-poliittisten järjestöjen johtajat alkoivat vihjailla äänestyssuosituksia, alkoi varmaan monesta tuntua, että nyt meitä ohjaillaan vähän liikaa.