Euroopan parlamentissa ääripäät voimistuivat
30.5.2019 klo 16:22 Politiikka Esa Erävalo
Liittovaltiokehityksen vahvimmat puolestapuhujat Vihreät ja ALDE vahvistuivat Euroopan parlamentin vaaleissa alustavien tulosten mukaan. Samoin vahvistuivat kansakuntien itsenäisyyttä ajavat puolueryhmittymät ECR, EFDD, ENF, sitoutumattomat ja muut uudet puolueet.
Oheisessa taulukossa liittovaltiokehityksen puolesta puhuvat ryhmät ovat ylimpänä ja ankarimmat kriitikot alimpana. Vaikka ryhmien sisällä on tässä keskeisessä asiassa hajontaa, järjestys perustuu 16.2.2017 äänestykseen. Siinä komission esityksiä euroalueen omasta budjetista ja valtiovarainministeriöstä sekä määräenemmistöpäätöksiin siirtymisestä kannattivat eniten Vihreät ja Alde. S&D ja EPP jakautuivat sisäisesti.
Suomalaisista puolueista Sdp:n, Vihreiden, Kokoomuksen ja Rkp:n mepit kannattivat esityksiä, Keskustan ja Perussuomalaisten mepit vastustivat, Vasemmistoliiton meppi äänesti tyhjää. Jos KD:lla olisi ollut meppi, hänkin olisi vastustanut. Kuvio ja analyysi on Ajatushautomo Kompassin kirjasta EMU Mistä, minne, miksi?.
”Liittovaltiokehityksen” ajajat pyrkivät kasvattamaan EU:n budjettia, yhteisvastuullisia rahastoja ja lisäämään määräenemmistöpäätöksiä, eli voimistamaan keskusvaltaa jäsenmaiden kustannuksella.
EU-kriittisyyttä on monenlaista. On sisämarkkinoita ja sääntöperustaisuutta ajavaa rakentavaa kriittisyyttä ja on unionin hajottamiseen pyrkivää, repivää kriittisyyttä. Repivintä kritiikkiä ovat esittäneet EFDD ja ENF, joista EFDD-ryhmän johtaja Nigel Farage on Brexit-puolueensa kautta hajottamassa Euroopan unionia, eli pyrkimässä Ison-Britannian eron tekemiseen nopeasti lopulliseksi.
Riippuen eri puolueiden siirtymistä parlamenttiryhmien välillä, kuten Fideszin poistumisesta EPP-ryhmästä, ryhmien voimasuhteet vielä muuttuvat.
Keskiryhmät EPP ja S&D hävisivät, eikä niillä kaksistaan ole enää enemmistöä. Erityisen hankala on CDU/CSU:n ja Sdp:n rökäletappio Saksassa, jossa tulos heiluttaa hallitusyhteistyötä. Riippuen eri puolueiden siirtymistä parlamenttiryhmien välillä, kuten Fideszin poistumisesta EPP-ryhmästä, ryhmien voimasuhteet vielä muuttuvat.
Nyt aletaan rakentaa ryhmien välisiä liittoutumia, jotka päättävät EU:n huippuviroista. Esimerkiksi on mahdollista, että Vihreät, Alde ja S&D liittoutuvat, ja suurimman ryhmän EPP:n kärkiehdokkaasta Manfred Weberistä ei tule komission puheenjohtajaa.
Unionia hajottamaan pyrkivät ryhmät, entiset EFDD ja ENF, eivät liittoutumallakaan pääse kuin kolmanneksi suurimmaksi parlamenttiryhmäksi, vaikka osa ECR:n puolueista lähtisi mukaan. Muista ryhmistä monet ilmoittivat jo hylkäävänsä kaiken yhteistyön heidän kanssaan.