Gluteeniton juhlahetki – Mayn keittiön May Paavola nauttii päästessään pöytään, jossa keliaakikko on huomioitu

3.9.2019 klo 22:35 Uutiset Kristiina Kunnas

AlfaTV:n Mayn Keittiön amerikansuomalaiselle kotikokille May Paavolalle on juhlahetki päästä pöytään, jossa on gluteenittomia herkkuja.

– Voi miten ehdinkään kyllästyä ravintoloiden salaatteihin. Ne olivat minulle vuosien ajan Pohjois-Amerikassa ainoita turvallisia ruokalajeja, jonka uskalsin valita ravintolassa.

May Paavolan keliakia löydettiin jo 1980-luvulla. Mutta silloin hän sai vielä väärät ruokaohjeet.  Täysin gluteenitonta ruokavaliota hän on noudattanut parikymmentä vuotta.

–  Nautin valtavan paljon, kun pääsin Haikon kartanossa aamiaispöytään, jossa oli laaja valikoima gluteenittomia tuotteita.

May Paavola tunnustautuu leipähulluksi. Yleensä hän leipoo itse.

– Mutta kun ystävät tuovat Suomesta tuliaiseksi parhaita gluteenittomia leipiä, on ihana päästä maistelemaan niitä.

May Paavolan maisema talvikaudella on eteläfloridalaisessa paratiisissa. Sininen vesi välkkyy aamuauringossa, kun May keittää itselleen ja miehelleen maitokahvin. Sen kanssa hän nauttii aina suomalaisista suomalaisimman aamiaisen: voileipiä tai karjalanpiirakoita. Keväästä syksyyn perhe viihtyy länsirannikolla Washingtonin osavaltiossa, vuorten, vehreän maiseman ja Tyynen valtameren tunnelmissa.

Mayn keittiöstä tuttu amerikansuomalainen May Esther kärsi vuosien ajan järkyttävistä vatsakivuista ja kohtauksista, jotka rajoittivat matkustamista ja elämää muutenkin. Syytä ei löydetty, ja häntä hoidettiin väärin.

– Minulla oli pahoinvointikohtauksista ja kivuista pitkään hirveä stressi. Koko ajan oli heikko olo. Senkin jälkeen, kun keliakia oli löydetty, ongelmat jatkuivat. Erikoislääkäri oli todennut, että ’pienet dieettivirheet sallitaan’. Se oli äärimmäisen väärä ohje minulle.

– Kun kohtauksia tuli aina vain uudestaan, en mennyt enää saman lääkärin juttusille.

Yhdellä Kanadan-matkalla Vancouverissa epätoivoinen May oli jälleen uuden lääkärin vastaanotolla.

– Luulimme tämän spesialistin kanssa, että minua vaivaavat sappikivet. Aivan turhaan leikattiin. Jo leikkauspäivän iltana sain jälleen kipu- ja oksennuskohtauksen. Se oli suuri pettymys.

May kertoo, että vasta viisikymppisenä tilanne parani, kun erikoislääkärin kanssa todettiin, että kivut ja kohtaukset todella johtuvat gluteenista. Hän alkoi välttää vehnää ja gluteenia äärettömän tarkasti.

– Mutta kun ravintolassa tuli vääriä lupauksia, sain kohtauksia edelleen. Kaikkein turvallisinta oli syödä kotona. Matkoillakin minulla oli aina omat eväät mukana.

Yhdysvaltain keittiön lahja maailmalle on caesarsalaatti. Roomansalaattia, parmesaanilastuja, valkosipuliöljyssä paahdettuja leipäkuutioita, ja kastike, jossa valkosipuli, munankeltuainen, öljy, anjovis, parmesaani ja sinappi sekä mustapippuri muodostavat mahtavan voimakkaan makuisen liiton. May Paavola ehti kuitenkin kyllästyä tähänkin herkkuun.

– Liian pitkään uskalsin syödä vain sitä – ja vieläpä ilman noita leipäkuutioita. Nykyään teen maistuvat gluteenittomat krutongit itse.

On eroa siinä, vältteleekö gluteenia omasta halustaan tai siksi, että sairastuu siitä. Jos suolistoni nukkakerros vioittuu, sen paraneminen voi viedä jopa kuusi kuukautta.

Kokkaaminen tuli hänelle yhä tärkeämmäksi. Usein kodin ulkopuolella syödessä tuli virheellisiä tietoja ravintolan ruuasta.

– On eroa siinä, vältteleekö gluteenia omasta halustaan tai siksi, että sairastuu siitä. Jos suolistoni nukkakerros vioittuu, sen paraneminen voi viedä jopa kuusi kuukautta. Koska gluteeni on minulle niin kohtalokasta, teen lähes kaiken omassa keittiössäni.

AlfaTV:n katsojat ovat päässeet nauttimaan May Paavolan luontaisesta karismasta ja keittotaidoista sekä samalla hänen luonnonläheisestä ja esteettisestä tyylitajustaan Mayn keittiö –ohjelmassa.

Ennen hän joutui aina katselemaan vierestä, kun muut söivät leivonnaisia. Sitten hän alkoi itse leipoa gluteenitonta.

–  Alkuun osasin tehdä vain makeita leivonnaisia, kuten unelmatorttua. Sitten löysin mantelijauhot, maissijauhot, perunajauhot, riisijauhot ja psylliumin, ja alkoi syntyä kaikkea.

Suomeen tulo oli aina juhlaa.

–  Sain tattarisämpylöitä ja tattarilimppua, joka kaikkein eniten muistuttaa hapanleipää. En niin paljon välitä valkoisesta jauhosta ja valkoisesta leivästä. Olin kaivannut leipää, ja minulle oli juhlahetki, kun menin johonkin leipomoon tai kahvilaan, jossa sai gluteenitonta.

–  Olin onneni kukkuloilla, jos sain voileivän.

Olin onneni kukkuloilla, jos sain voileivän.

May on pitkään tehnyt itse leipänsä. Yhdysvalloista ei hänen mukaansa vieläkään saa niin hyvää tummaa tattaria kuin Suomessa.

–  Jos saan Suomesta ystävien tuomaa tattarisämpylää tai hapanleipää, se on parasta.

Omista leivistään hänen suosikkinsa on gluteeniton saaristolaisleipä, itse kehitetty resepti.

– Myös maissileipä on mahtavaa tuoreena ja uunilämpimänä. Kun voi sulaa siihen, se on ihanaa.

Aiemmin May toi jauhoseoksia Suomesta mukanaan. Nyt hän pystyy tekemään niitä itsekin. Hän sekoittaa tattaria, mantelijauhoa ja pellavasiementä, ja saa mieleisiään makuyhdistelmiä.

– Evakontyttärenä karjalanpiirakat ovat minulle tärkeät.

Gluteenittomiin piirakoihin May käyttää tattarijauhoista, vaaleasta jauhosta sekä psylliumista tehtyä sekoitusta.

– Lisään vielä riisijauhoa, että ne on helppo leipoa ja että saan ihanat ohuet kuoret. Toisille teen ruiskarjalanpiirakoita täydestä rukiista. Minulle on tärkeää, että piirakoissani on ohut, rapea kuori. Ja puuron teen risottoriisistä, siitä tulee paras puuro.

May pitää välillä karjalanpiirakkatalkoot, kun tutut pyytävät häneltä piirakkakurssia. ”Maailman parhaat”, on May usein saanut kuulla karjalanpiirakoistaan.

May Paavola on gluteenittoman ruokavalion lähettiläs.

– Nuoresta asti minulla on ollut kiinnostus kokkaamiseen. Tämän erityisruokavalion kautta olen erikoistunut maukkaaseen kotiruokaan, josta kaikki voivat nauttia täydellä varmuudella siitä, ettei mukana ole hyppysellistäkään viljaa.

–  Näin keliaakikko ei jää vierestä katsomaan, kun toiset syövät. Haluan tarjota ruokani ilolla ja runsaudella ja ihanasti esille laitettuna. Se tuo niin paljon hyvää mieltä, että kaikki ruokarajoitteet unohtuvat.

May Paavolan Mayn keittiö -ohjelma on herkullinen yhdistelmä suomalaista ja Yhdysvaltain kulttuuria ja maisemia, raaka-aineita ja mausteita.

–  Minua viehättävät eri maiden erikoisuudet. Maustekaappini on niin täynnä, että sieltä löytyy joka lähtöön. Tunnelma merkitsee minulle ihan hirveästi, sekä ruuan tuoksu ja kuinka se on laitettu esille. Se kai tulee minulle luonnostaan. Viime tipassa haen jonkun oksan luonnosta ja upotan tarjoiluastiat keräämiini patinoituneihin puuvateihin.

Floridassa hän voi ottaa palmunlehden koristeeksi, lännellä setrin oksan, tai rannan kiviä.

–  Aina löytyy jokin ihana tapa tuoda ruoka esille. Kun teen dinnerin ja ystävät kävelevät sisään, ovella heitä vastaanottavat jo tuoksut. Ne ja ystävät tekevät sen tunnelman, josta niin paljon nautin.

May Paavola on evakontytär ja Yhdysvalloissa asuva sydämeltään suomalainen – karjalanpiirakat ovat siksikin tavattoman tärkeitä.

Mayn keittiön herkkuja ulos katettuna.

Florida on ollut May Paavolan kotivaltio talvisin jo 40 vuoden ajan. (Kuva Rodney Paavola)

Mayn gluteenittomat sämpylät juuri uunista nostettuina.

”Ei ihme, että olin huonossa kunnossa”

May Paavolalla oli 1980-luvulla kaksi pientä lasta. Häntä väsytti jatkuvasti, ja olo oli huono.

Hän kertoo olleensa aina nirso ja huono syömään – koska vatsaan sattui aina. Hoikka kuin pajunvitsa, sitäkin hän oli.

–  Kun kokkasin lapsille, istuin korkealla pallilla. Menin aina välillä familyhuoneeseen sohvalle, kun en jaksanut seistä. Luulin, että minulla on herkkä vatsa ja että se reagoi stressiin näin. Monta vuotta kärsin.

Keliakia puhkesi raskausaikana, kuten joillakin autoimmuunisairauksilla on tapana.

– Keliakiasta ei tiedetty tarpeeksi. Kerran olin lääkärin vastaanotolla koko päivän, ja vain oksensin. Minä en tiennyt, mitä tehdä, eikä tiennyt lääkärikään. Kukaan ei osannut diagnostisoida keliakiaa.

Ruoka ei imeytynyt, sillä Mayn ohutsuolessa oli jatkuva tulehdus. Hän oli heikko ja häntä pyörrytti. Nukkakerros suolesta oli poissa.

– Olin hauraassa alikunnossa. Mutta syyttelin itseäni, että mikä minua oikein vaivaa!

May tutkittiin Helsingissä 1984. Silloinen lääkäri vielä luuli, että ”pienet dieettivirheet sallittaisiin”, mutta Mayn kohdalla se oli kohtalosta.

– Monesti gluteeniton ei ollutkaan oikeasti gluteenitonta. Olin jatkuvasti sairaalassa. Kipu oli niin kova, että luulin kuolevani. Olin kaksin kerroin, oksensin, ripuloin ja itkin kivussani, enkä osannut kohdentaa sitä kipua.

Kunnes May kerran meni juutalaisten järjestämään keliakia-tapahtumaan. Siellä hän tapasi erikoislääkärin, joka osasi ohjeistaa oikein.

– Kysyin häneltä avainkysymyksen. Voiko tulla niin kipeäksi, että luulee kuolevansa vaikka on syönyt vain hitusen, hyppysellisen viljaa. Hän vastasi, että kyllä voi.

– Se oli minulle valtava helpotus. Olin kuvitellut itselleni kaikki mahdolliset sairaudet maailmassa. Kun tämän ymmärsin, tulin niin tarkaksi, etten ota milligrammaakaan viljaa!

Mayn kohtaukset kestivät yleensä kahdeksan tuntia ja alkoivat usein illalla, pari tuntia sen jälkeen kun hän oli syönyt jotain kiellettyä.

Tämä kohtaaminen juutalaisen erikoislääkärin kanssa muutti Mayn ruokavalion ja elämänlaadun. Ja teki hänestä gluteenittoman ruokavalion huippukokin sekä leipurin.

 

Keliakiaviikkoa vietetään Suomessa 2.–8. syyskuuta.
Mayn keittiö -ohjelmat AlfaTV:ssä. Katso: permanto.fi