Suhtautuminen ilmastokysymykseen jakaa EPP-puoluetta – Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta huolettaa

14.10.2019 klo 15:10 Ulkomaat Merja Eräpolku

Ilmastonmuutos on keskusta-oikeistolaiselle Euroopan kansanpuolueelle (EPP) suuri poliittinen haaste, sillä kansallisten EPP-puolueiden näkemykset aiheesta poikkeavat merkittävästi.

Voimakkaimmin ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset heijastuvat Itä-Euroopan maihin, joissa elintaso on muita EU-maita alempi. Näissä maissa kansalaisten mielissä kuitenkin korostuvat köyhyyteen ja kansainväliseen terrorismiin liittyvät huolet.

Pohjoismaissa sekä esimerkiksi Saksassa ilmastonmuutos on Eurostatin kyselytutkimusten mukaan eniten mainintoja saanut maailmanlaajuinen huolen aihe.

– Tämä on paradoksaalista. Huoli ilmastonmuutoksesta on eräänlainen luksusongelma. Ihmiset eivät halua, että heille puhutaan ilmastonmuutoksesta, jos he eivät kykene ruokkimaan lapsiaan, totesi bulgarilainen Dimitar Lilkov.
Hän työskentelee Brysselissä EPP:n ajatushautomossa Wilfred Martens Centressä talouden, energia- ja ympäristökysymysten tutkijana.

Ilmastoaktivismin mielletään liittyvän vahvasti liberaaliin edistyksellisyyteen, johon paketoidaan mukaan myös monille konservatiivisille EPP-puolueille tärkeät arvokysymykset.

EU-kansalaisten näkemyseroja määrittävät etenkin se, mistä on kotoisin, mitä sukupolvea edustaa, mikä on oma taloudellinen tilanne ja millaisia asioita kotimaan media nostaa esille.
Lilkovin mukaan etenkin Itä-Euroopan suurissa jäsenpuolueissa korostuvat muut huolet kuin ilmastokysymykset.

Lisähaastetta luo se, että ilmastoaktivismin mielletään liittyvän vahvasti liberaaliin edistyksellisyyteen, johon paketoidaan mukaan myös monille konservatiivisille EPP-puolueille tärkeät arvokysymykset, kuten näkemykset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin sekä elämänsuojeluun liittyen.

EU-alueen riippuvuus Venäjältä tuotavasta energiasta on suurta. EU:ssa käytettävästä öljystä 30 prosenttia tulee Venäjältä, 11 prosenttia Norjasta ja loput useista Euroopan ulkopuolisista öljyntuottajamaista. Maakaasun tuotanto on EU-alueella alle puolet siitä mitä vielä parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkaan sen käyttö ei ole vähentynyt.

Itämeren kautta Venäjältä Saksaan kulkeva Nord Stream 2 -putki merkitsee tämän väylän kaasutoimitusten kapasiteetin tuplausta valmistuessaan tämän vuoden loppuun mennessä. Samalla se mahdollistaa sen, että Venäjä voi halutessaan sulkea kaasulinjan, joka kulkee Ukrainan kautta moniin Itä-Euroopan ja Baltian maihin.

–  Kun Gazprom Ukrainan kriisin aikaan katkaisi kaasutoimitukset Ukrainaan, myös muut Venäjän lämmityskaasusta riippuvaiset Itä-Euroopan jäivät kylmenemään, muistutti Dimitar Lilkov.

Nord Stream 2 -sopimuksen taustalla on Saksan edut turvaava sopimus Berliinin ja Moskovan kesken, johon myös Suomi osaltaan antoi siunauksensa. Putken linjauksen reitillä sijaitsevista maista vain Tanska on tehnyt kaikkensa suurhankkeen vastustamiseksi.

Lilkov muistutti hankkeen ongelmista. Venäjä ei ole sopinut Nord Stream 2 -putkesta EU:n kanssa, vaan kahdenkeskisin sopimuksin. Venäläinen energiajätti Gasprom voi helposti käyttää väärin hyväkseen sen keskeistä roolia Keski- ja Itä-Euroopan maiden energian tuojana.

Uusiutuvien energialähteiden käyttö keskiarvo EU-maissa on edelleen alle viidesosa käytetystä energiasta. Kärkimaa on Ruotsi, jossa jo reilut puolet käytetystä energiasta on uusiutuvaa. Suomi tulee toisena, yli 40 prosenttia käytetystä energiasta on uusiutuvista lähteistä.

Vuoteen 2020 asetetut tavoitteet uusiutuvien energialähteiden osalta ovat pahasti toteutumatta monissa Keski-Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Hollannissa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Puolassa.

Syyskuun lopulla Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidetyssä seminaarissa alustivat Dimitar Lilkovin ohella Suomen Erillisverkot -konsernin toimitusjohtaja Timo Lehtimäki ja vuoden tiedekirja 2018 -palkinnon voittanut energiapolitiikan tutkija Rauli Partanen.

Seminaarin järjestivät KD eduskuntaryhmän kanssa Ajatushautomo Kompassi ja EPP:n Wilfred Martens Centre for European Studies -ajatushautomo.

Ylös