Heljä Karala maalaa vahvoilla väreillä tunteita ja tunnelmia. Harmaat eivät ole häntä varten. Nyt fauvismista ammentavan modernin ekspressionistin työt ovat hienosti esillä Pieksämäen Poleenissa.

– Maalaukset syntyvät eri lailla. Saatan jopa käydä vuoropuhelua tyhjän kankaan edessä.

Tämä mielentila vaatii kärsivällisyyttä, mutta se palkitaan.

– Joskus juoksen kadulta sisälle telineen eteen ja olen täynnä vimmaa, voimaa, joka levittäytyy väreinä kankaalle. Taiteilijuus on nimenomaan luovuutta ja uskallusta tehdä kuvia, jotka ovat ’minun näköisiäni, Karala sanoo.

KD-Lehti tutustui Karalan näyttelyyn Pieksämäellä kun sitä oltiin ripustamassa. Näyttely, josta taideteoksia voi myös hankkia omakseen, avattiin 16. tammikuuta ja on esillä 1. maaliskuuta saakka. Esillä on 58 tuoretta työtä, jotka tulevat Lampolahden rantamaisemaan rakennetun kulttuurikeskuksen tiloissa hienosti esiin. Kävijä voi katsella teokset ja istahtaa sitten vaikkapa Poleenin kahvilaan tuoreiden leipomusten houkuttelemana – tai lukemaan lehtiä.

Poleenin Auringonmaan taiteilija Heljä Karala piilotti haaveensa ja taitonsa vuosiksi. Piirustuksenopettaja jo vaati, että Heljän on lähdettävä Ateneumiin.

– En totellut. Ajattelin, etten minä köyhä tyttö, ja vanhempien hylkäämä, sinne ikinä.

Ajattelin, etten minä köyhä tyttö, ja vanhempien hylkäämä, sinne (Ateneumiin) ikinä.

Nuorena opiskelijana Turussa hän kuitenkin osti piirustuslehtiön ja vesivärit, mutta piilotti ne sängyn alle.

–  Taidetoiveet kulkivat kuitenkin mukana, mutta meni pitkään ennen kuin ne vaativat päästä ulos, Karala kuvailee nyt.

1980-luvun puolivälistä alkaen hänellä on ollut aina työhuone asunnossaan, niin lapsiperheen arjessa kuin myöhemmin yksinkin asuessaan.  Ensin hän maalasi pitkään öljyllä, sitten astma ja allergia pakottivat luopumaan öljymaalauksesta.

Hän alkoi käyttää akryylivärejä. Ne kuivuvat nopeasti, joten ne sopivat hänen temperamentilleen. Värit olivat hänen maailmansa. Kun hän sai selville, että värejä voi tehdä itse pigmenttijauheesta, hän päätti kokeilla eikä tullut luomisen riemussaan ottaneeksi huomioon, miten vaarallista astmaatikolle oli pigmenttipölyn hengittäminen.

Pahasti allergista taiteilijaa naurattaa nyt se, miten ylväs hän olikaan aiemmin.

–  Menin todella huonoon kuntoon. Lääkitystä lisättiin. Lääkäri kielsi maalaamasta. Kokeilin kuitenkin hengityssuojien kanssa, mutta niiden kanssa on hankala maalata, kun joutuu käyttämään silmälaseja.

– Olin kaksi vuotta ihan maalaamatta. Sitten kävin lääkärissä ja kysyin, voinko jatkaa maalaamista, jos käytän värituubeja.

Tutkimusten jälkeen todettiin että Karala saattoi oman kuntonsa rajoissa jatkaa taiteen tekemistä.

– Voi sitä riemua, hän sanoo ja käyttää häpeämättä monipuolista värivalikoimaansa..

– Kirkkaita värejä pidettiin joskus naurettavina, lapsellisina, ja niitä vähäteltiin. Olen vain jatkanut niillä väreillä, jotka elävät sydämessäni. En ole voinut niille mitään, Karala kertoo.

Hän on perehtynyt väreihin ja rohjennut jatkaa niiden kanssa. Hän on pitänyt ja pitää taidekursseja värinkäytöstä.

Vuodesta 2015 Karalalla on ollut puolet vuodesta asunto Nizzassa. Ei vain Rivieran ihmeellinen valo ja Välimeren tunnelma, vaan monet muutkin maisemat maailmalla ovat jättäneet häneen lähtemättömän jäljen.

– Olen etuoikeutettu, että olen saanut paljon matkustaa, sekä matkatoimittajana että lomamatkoilla.

Karala listaa unohtumattomia kuvia matkoiltaan: Afrikan manner, punainen maa, käsittämättömät puut, jakaranda, liekkipuu ja luonnon muut muodot; safareilla viattomuuden ja paratiisin läsnäolo.

– Ne ovat aivan mielettömän hienoja kokemuksia.

– Luulen, etten olisi tällainen taiteilija ilman Ranskaa.

Hän muistaa ihastuksen – suorastaan tyrmistyksen – hetken kerran Nizzan keskustan Paillon-puistossa.

– Siellä kasvaa palmuja, ja on vihreää nurmikkoa. Kun poikkesin poluilta ja lähestyin palmuja, loivat ne vaaleanpunaisen varjon nurmikolle.

– Vaaleanpunaisen, Karala toistaa lähes huudahtaen.

– Voiko niin ihmeellistä valoa olla, että se luo tällaisen varjon?

Rivieran rannikon taidekodeissa ja museoissa hän on perehtynyt näiden seutujen aiempiin mestareihin.

– Matisse liikuttaa minua syvästi, hänen taiteensa ja puhdas palettinsa.

Matisse oli se, joka aikanaan lausahti Rivieran valosta näin: ”Sen valo on kirkas, kristallinen, täsmällinen ja hopeinen.”

– Kyllä se ilman heleys ja valon järjetön kauneus minutkin pitävät hengissä  – ja sairauteni kurissa, Karala naurahtaa.

”Taide auttoi pois mustasta aukosta”

Heljä Karala on sitä mieltä, että taide auttoi hänet pois lapsuuden hylkäämisestä. Kun hän oli 10 kuukauden ikäinen, biologinen äiti jätti hänet Kajaanissa lastenkotiin.

Värejä käyttävän taiteilijan Auringonmaa-näyttelyssä on myös kaksi täysin mustaa työtä, Meidät kaikki on joskus hylätty sekä Elegia.

Taide on auttanut minua, kiitos Luojan.

– Hylkäämisen tunne voi muodostua elämää kantavaksi tai tuhoavaksi voimaksi. Miten sieltä mustasta aukosta – jossa minäkin olen ollut –  joka on aivan hirvittävä, voi koskaan päästä pois?

– Taide on auttanut minua, kiitos Luojan, Karala tunnustaa.

Hän on lukenut ranskalaisen lääkärin ja psykoterapeutin Boris Cyrulnikin teoksia.

– Cyrulnik rohkaisee lähtemään pois mustasta aukosta. Jos kädessäsi on kynä, kirjoita edes yksi kirjain. Sitten toinen.

Karala on maalannut itseään pois tuhoavasta mustuudesta.

Marian ilmestys (Annunciazione) on Karalalle rakas teema. Pieksämäellä on esillä Marian ilmestyksen suomalainen versio.

– Uusi 2019 valmistunut teos Maria ja mustan enkelin siipi on näyttelyn isokokoisimpia maalauksia.

Viime vuonna Nizzassa Karala toipui erittäin vaikeasta selkäleikkauksesta, ja maalauksia syntyi toipumisen aikana elämän ihmeellisessä vimmassa ja kiitollisuudessa.

 

Heljä Karalan 58 tuoretta työtä Poleenissa

Heljä Karala: Auringonmaa.

Maalauksia ja kollaaseja, suurin osa vuodelta 2019. Näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja.

Näyttely esillä Pieksämäen Kulttuurikeskus Poleenissa 16.1.–1.3.

 

Poleeni

Kulttuurikeskus on valmistunut Pieksämäelle Lampolahden rantapuistoon vuonna 1989. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Gullichsen–Kairamo–Vormala (Kristian Gullichsen, Erkki Kairamo, Timo Vormala). Rakennus sai valmistumisvuonnaan Vuoden betonirakenne -palkinnon sekä Uusi Suomi -sanomalehden miljööpalkinnon. Poleeni on nimetty paikallisen toimittajan ja opettajan Rietrikki Polénin (1823–84) mukaan. (Wikipedia)

Fauvismi

Fauvismi on ranskalainen ekspressionistinen maalaustaiteen tyylisuunta, jota on nimitetty myös dekoratiiviseksi ekspressionismiksi. Sille ovat ominaisia voimakkaat ja epärealistiset värit, dynaamisen voimakkaat siveltimenvedot, koristeellisuus ja elämänmyönteisyys. (Wikipedia)